Kaupungin keskustan länsipuolella vierekkäin sijaitsevissa Condesan ja Roman naapurustoissa voisi kuvitella olevansa New Yorkin lisäksi missä tahansa eurooppalaisessa suurkaupungissa: muodikkaasti pukeutuneet ihmiset liikkuvat paikasta toiseen kävellen tai polkupyörillä, toiset puikkelehtivat luontevasti kaoottisen liikenteen seassa skeittilaudalla.

Condesassa sijaitseva Parque de México -puisto taas on koirien valtakuntaa. Palkatut koirienulkoiluttajat huolehtivat lemmikeistä sillä välin, kun omistajat tekevät pitkiä työpäiviä. Kadun kulmalla vegaanisia tacoja myyvään kojuun muodostuu jono lounasaikaan.

Meksikossa olemisesta kielivät taco-kojujen lisäksi alkuperäiskansoihin kuuluvat lapset, jotka myyvät terasseilla istuville ihmisille kaikkea tupakasta käsintehtyihin koreihin. Ohi ajavista lava-autoista myydään megafoniin kuuluttamalla patjoja, peittoja ja mikroaaltouuneja.

Kun seuraa kaupunkielämää Condesassa ja Romassa, tuntee olevansa kaukana uutisotsikoiden väkivaltaisesta Meksikosta. Tilastojen mukaan rikollisuus on lisääntynyt pääkaupungissa, mutta sitä ei täällä huomaa. Condesa ja Roma kuuluvat kaupungin vauraimpiin alueisiin. Kaupungin pohjois- ja itäosissa todellisuus on toisenlainen.

”México on keidas, jossa on tilaa kaikenlaisille tyyleille ja ihmisille.”

Méxicosta kotoisin oleva Jorge Carranza, 44, nauttii tiistai-iltana drinkkiään Romassa sijaitsevan ravintolan terassilla. Asianajaja, sivutoiminen dj ja taiteen sekatyöläinen on nähnyt pääkaupungin muutoksen moderniksi metropoliksi.

”Vaihtoehtokulttuurista on tullut valtavirtaa. Kun aloitin vuosia sitten elektroniseen musiikkiin keskittyvänä DJ:nä, piirit olivat pienet ja tapahtumia järjestettiin vain muutamassa paikassa. Nyt niitä on kaikkialla”, Carranza kertoo ja pudistaa päätään purukumia myymään tulleelle intiaanilapselle.

New Yorkissa kahdeksan vuotta asuneen Carranzan mukaan muutos on seurausta naapurivaltion esimerkistä.

”New Yorkin matkiminen näkyy täällä kaikessa ihmisten pukeutumisesta ruokatrendeihin. Toisaalta se on hyvä, sillä samalla tänne on rantautunut liberaaleja arvoja. En kuitenkaan haluaisi, että unohtaisimme omaleimaista kulttuuriamme. Toivoisin, että vaalisimme juuriamme.”

Vaikka kaupunkikulttuuri näyttäytyy Roman ja Condesan kaltaisilla alueilla modernina ja länsimaalaisena, työelämässä vallitsevat edelleen perinteiset arvot. Carranza kertoo törmänneensä ennakkoluuloihin asianajajana työskennellessään.

”Ponihäntäpäinen, parrakas ja töihin pyöräilevä asianajaja ei herätä täällä edelleenkään monien luottamusta. Suurin osa asiakkaistani on taiteilijoita tai kulttuurialan ihmisiä, sillä he ymmärtävät, ettei pitkä tukka ole pois ammattitaidosta. Asianajopiireissä olen kummajainen, mikä on tavallaan myös hauskaa”, Carranza nauraa.

Joulukuisena viikonloppuna Méxicon muotipiireillä on vain yksi osoite: kerran vuodessa järjestettävä design-tapahtuma La Lonja kerää seksuaalivähemmistöjen suosimalle Zona Rosan alueelle satoja paikallisia muotisuunnittelijoita ja designereitä.

Lauantai-iltapäivänä kolmepäiväisessä tapahtumassa on ihmisiä lähes ruuhkaksi asti. Muotiluomukset näyttävät tekevän kauppansa, vaikka hintataso on länsimaisestakin mittakaavasta tarkasteltuna korkea: kukkakuvioisen uimapuvun hinta on euroiksi muutettuna lähes 270 euroa.

Vaatteiden lisäksi tarjolla on astioita, kukkia, kenkiä, koruja ja muita asusteita.

Rakennuksen ylimmässä kerroksessa sijaitsevalla terassilla shoppailijoilla on mahdollisuus hengähtää hetki, nauttia baarin antimista ja kuunnella lukuisten dj:den soittamaa musiikkia. Kattoterassia reunustavat vieressä kohoavat pilvenpiirtäjät, joiden edusta on suosittu paikka ottaa selfieitä.

”Periaatteenani on, että minulla on aina päällä jotain meksikolaista. Se on tapani näyttää, että olen ylpeä kotimaastani.”

Terassilla viihtyy myös 31-vuotias muotisuunnittelija Glenda Gutierrez.

”Jos vertaa esimerkiksi Yhdysvaltoihin, on meksikolainen design vielä lapsenkengissä. Meillä on pitkät perinteet käsityössä, mutta emme ole osanneet hyödyntää niitä”, Gutierrez sanoo.

Hänen mukaansa meksikolainen muoti on kuitenkin nousussa.

”Meksikolaiset merkit kiinnostavat erityisesti Euroopassa. Meksikossa monet ostavat vaatteet kansainvälisistä halpaketjuista, koska kotimainen design on heille liian kallista.”

Gutierrez myöntää itsekin ostavansa vaatteita ketjuliikkeistä, mutta yrittävänsä panostaa jatkuvasti enemmän kotimaisiin merkkeihin.

”Periaatteenani on, että minulla on aina päällä jotain meksikolaista. Se on tapani näyttää, että olen ylpeä kotimaastani.”

Gutierrezin arvostus kotimaahan näkyy myös muissa kulutustottumuksissa.

”Meksiko on valtava maa, ja haluan oppia tuntemaan kotimaani läpikotoisin. Siksi matkustelen mieluiten Meksikossa”, hän sanoo.

Vaikka Gutierrezille Meksiko ja sen perinteet ovat tärkeitä, viihtyy hän parhaiten kaupungin moderneimmissa osissa. Lempinaapurustokseen hän mainitsee Roman.

”Romassa on kaunista, turvallista ja ihania ravintoloita. Siellä viihtyvät muut kaltaiseni ihmiset. Viikonloppuisin käymme yleensä brunssilla ystävieni kanssa ja nautimme siitä, ettei ole kiire mihinkään.”

La Lonjan terassilla huomio kiinnittyy hameeseen pukeutuneeseen mieheen.

Taidehistorian opiskelija Saul Sanchez, 23, rakastaa kotikaupunkiaan juuri siksi, että täällä on helppoa olla erilainen.

”México on keidas, jossa on tilaa kaikenlaisille tyyleille ja ihmisille. Jos asuisin esimerkiksi pienessä kylässä maaseudulla, en voisi pukeutua hameeseen”, hän muistuttaa.

Sanchez on kiinnostunut paitsi muodista myös musiikista. Molemmista on hänen mielestään riittävästi kiinnostavaa tarjontaa pääkaupungissa.

”Konserteissa voi halutessaan käydä joka päivä eikä koskaan ole sellaista tilannetta, ettei olisi mitään tekemistä. Koska pidän juhlista, tapahtumien määrä voi toisaalta olla ongelmakin”, hän nauraa.

Sanchezin mukaan on selvää, että Méxicon nykyinen kaupunkikulttuuri on syntynyt Yhdysvaltojen vaikutuksesta.

”Toki vaikutteet tulevat Yhdysvalloista, mutta niin musiikissa kuin muodissa näkyvät Meksiko ja maamme perinteet. Myös pääkaupunkimme on sekoitus uutta ja vanhaa, perinteistä ja modernia ja niin sen kuuluu mennäkin. On hyvä uudistua, mutta perinteitä ei saa unohtaa”, Sanchez muistuttaa.