Tarina alkaa Etelä-Turkin maaseudulta. Elokuva näyttää nuoren miehen, Ibrahimin (Aytaç Uşun), joka on tullut vaatimaan tehdystä työstä velaksi jäänyttä palkkiota. Hämärässä hallissa miesjoukko kantaa raskaita viljasäkkejä rekan takakonttiin. Työnantaja hörppii teekupista, mittailee edessään seisovaa nuorukaista, käskee nuorukaista painumaan tiehensä.

Maaseudun viljelyksillä vallitsee Darwinin teoria: vahvemmat syövät heikommat.

“Setäni sanoi, että tämä on kohtalomme, mutta lapsena en suostunut hyväksymään sitä. Vasta myöhemmin ymmärsin, mitä hän tarkoitti. Systeemistä ei ole ulospääsyä”, Yellow Heat -elokuvan ohjaaja Fikret Reyhan, 42, sanoo.

Reyhan varttui maalla Etelä-Turkissa perinteisessä maanviljelijäperheessä. Hän sanoo olleensa onnekas, kun pääsi lähtemään kotikylästään oikeaan aikaan ja aloittamaan opinnot yliopistossa. Nyt Reyhan asuu Istanbulissa, veli Lontoossa.

Turkki kävi läpi suuria taloudellisia muutoksia 1980-luvulla, kun hallituksen uudistukset ottivat painopisteiksi kilpailukyvyn parantamisen ja uusliberalistiset ihanteet. Nämä muutokset ovat myllertäneet myös perinteistä maataloutta.

“Lapsuudessani isäni, setäni ja heidän ystävänsä eivät pystyneet nousemaan vastarintaan ja puolustautumaan muutokselta. Kun palasin vuosia myöhemmin kotiseudulleni, viljelysmaat, joihin olimme istuttaneet ja joita olimme hoitaneet, olivat joutuneet puristuksiin tehtaiden väliin. Tästä sain elokuvaani idean ja muodon”, Reyhan kertoo.

Vaikka maatalous muodosti vuonna 2015 vain seitsemän prosenttia bruttokansantuotteesta, edelleen joka viides turkkilainen saa elantonsa maanviljelyksestä. Kehittyneen teollisuuden ja palvelusektorin osuus on merkittävin. Puolet Turkin maapinta-alasta on kuitenkin maanviljelyksen käytössä, 39 miljoonaa hehtaaria maata. Viljelysmaat on pilkottu pieniin maa-alueisiin, joiden tuottavuus on matala ja niiden viljelemiseksi käytetyt metodit vanhentuneita.

Ibrahim on sisäisen siirtolaisuuden ajaman perheen nuorin poika. Hänen isänsä, Necip (Mehmet Özgür), viljelee munakoisoja perinteisillä menetelmillä kapitalismin lainalaisuuksien kovassa paineessa. Necipin viljelmillä työskenteleville työntekijöille ei ole rahaa maksaa palkkoja, ja samalla rahavelka hänen ja kauppiaan välillä operoivalle välittäjälle kasvaa.

Myös perinteiset sosiaaliset hierarkiat ja roolit ovat näkyvästi esillä elokuvan tarinassa.

Yellow Heat näyttää Ibrahimin kaltaisten nuorten miesten tulevaisuuden synkkänä ja näköalattomana. Arki on toistoa: työtä, tupakanpolttoa, pöytäpelejä, teetaukoja ja illallinen perheen kanssa.

Ibrahim on poikkeus. Hän haaveilee salaa rekkakortin ajamisesta. Vapaa-ajat hän viihtyy rekkakuskien taukopaikalla ja haaveilee vapaasta maailmasta. Hanttihommista saadut rahat hän kätkee muulta perheeltä sarjakuvien väliin ja patjan sisään. Kuorma-autokortti on hänelle kuin tie vapauteen.

Elokuvassa pienet toivonkipinät syttyvät, sammuvat ja jäävät pettymyksien jalkoihin.

Ibrahimin lähtökohdat ovat vaikeat. Maanviljelysyhteisön kova kuri pyrkii pitämään nuoren miehen ojennuksessa. Myös isän auktoriteetti ja perheelle asettamat roolijaot ovat järkkymättömät. Elokuva kuvaa Ibrahimin ja isän välistä suhdetta, jota määrittävät yhtäältä kunnioitus ja empatia, toisaalta kuri ja kapina. Yhteentörmäys henkilökohtaisen unelman ja perheen tarpeiden välillä aiheuttaa Ibrahimissa sisäisen konfliktin.

“Vaikka Ibrahim saisi kerättyä hanttihommista tarpeeksi rahaa rekkakortin ajamiseksi, se ei vielä tarkoita, että hän voisi lähteä. Hänen isänsä ei välttämättä päästä häntä”, Reyhan sanoo.

Emme tiedä, mitä Ibrahimille tapahtuu lopussa. Näemme pienen huoneen, pienen maailman, vaatimattoman ja ahtaan. Pino seteleitä on piilotettuna Ibrahimin patjan sisään. Katsoja miettii elokuvan aikana, ikään kuin jännittää Ibrahimin puolesta, että hänen petoksensa paljastuu.

“Kaikki talouteen tulevat rahat kuuluisi ohjata suoraan perheen päälle, isälle. Ibrahim valehtelee isälleen, koska hän yrittää tasapainotella perheensä vaikean taloudellisen tilanteen ja oman unelmansa välillä”, Reyhan selventää.

Kun Ibrahimin perhe on vaarassa menettää talon ja maat, Ibrahim tekee lopulta omin päin ratkaisuja, joilla hän yrittää pelastaa sekä itsensä että perheensä. Hän päättää alkaa myydä osan vihanneksista välittäjän selän takana suoraan toiselle kauppiaalle. Samalla hän uhkaa isänsä mainetta, joka tunnetaan rehellisenä miehenä.

Pienissä maalaiskaupungeissa elämä perustuu hierarkioihin, vahvemman valtaan. Vihannesvälittäjän käsi on armoton, kun munakoisojen hidastuneen toimitustahdin syy alkaa valjeta.

Reyhan haluaa yleisön pohtivan, millaisia motiiveja Ibrahimilla on teoilleen ja mitä vaikutuksia hänen valinnoillaan on. Henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat ympärillä oleviin.

“Elokuvassa yksi kohtaus toistuu: perhe istuu illallispöydän ääressä ja odottaa myöhässä saapuvaa Ibrahimia. Tämä on tavallinen tapa Turkissa. Kukaan ei koske ruokaan, ennen kuin koko perhe on koolla. Tarina perustuu löyhästi setääni, joka ei päästänyt omia lapsiaan lähtemään omille teilleen, vaan halusi pitää kaikki saman pöydän ääressä. Vasta isän kuoltua lapset päättivät elämästä ilman isän painostusta. Valitettavasti heille ei käynyt kovin hyvin.”

Yellow Heat on Fikret Reyhanin ensimmäinen pitkä elokuva. Se voitti vuoden 2017 Istanbulin kansainvälisillä elokuvajuhlilla kotimaisen sarjan parhaan elokuvan pääpalkinnon.