Venäjä

Venäjällä valmistaudutaan tohinalla ensi vuoden jalkapallon miesten MM-kisoihin. Volgogradista kotoisin oleva, Helsingissä juniorivalmentajana toimiva Slava Malakeev kertoo, että kisat ovat nostattaneet maassa futisbuumin.

”Neuvostoliiton romahdettua romahti myös jalkapallo, stadionit rapistuivat. Olosuhteita on kehitetty 2000-luvulla, ja kisoja varten on rakenteilla upeita areenoita ympäri maata. Kisojen jälkeen ne jäävät paikallisten joukkueiden kotistadioneiksi.”

Jalkapallo on Venäjällä valtavan suosittua. Lahjakkaimmat lapset hakeutuvat erityisiin jalkapallokouluihin, joissa opiskellaan urheilun ehdoilla ja harjoitellaan kahdesti päivässä. Myös monilla seuroilla on omat juniorijoukkueensa, erityisesti Pietarissa ja Moskovassa.

Tulevat MM-kisat ovat Venäjän futiskulttuurille näytön paikka. Venäjä ei ole viime aikoina menestynyt arvokisoissa kovin hyvin, mutta nyt odotukset ovat korkealla.

”Fanit odottavat kisoja jo innolla”, Malakeev sanoo. ”Meillä on nuori lahjakas maajoukkue, ja tämä on heille näytön paikka.”

Tansania

Itäisen Afrikan Tansaniassa jalkapallo on etenkin poikien hupia. Köyhässä maassa tytöt joutuvat usein auttamaan kotitöissä eikä aikaa jää peleille, kertoo maassa kehitysyhteistyötä tekevän LiiKe ry:n toiminnanjohtaja Ari Koivu.

”Kunnon pelivälineitä on vaikea saada, joten lapset tekevät itse pallot muovipusseista, sanomalehdistä, sukista ja narusta. Monissa kylissä on hiekkakenttiä, jotka sadekaudella vihertävät. Suurimmissa kaupungeissa on puolueiden ylläpitämiä stadioneita, mutta nekin ovat aika kehnoja.”

LiiKe ry tuo joka vuosi jalkapallon Helsinki Cupiin mukaan joukkueen Tansaniasta, vuorovuosin tyttöjä ja poikia. Ohjattuja harjoituksia ja valmennusta on maassa lapsille ja nuorille niukasti, vaikka pääsarjajoukkueet onkin velvoitettu satsaamaan junioritoimintaan.

”Futis on Tansaniassa kovin maskuliininen laji, joten tyttöjen mukaan ottaminen on erityisen tärkeää”, Koivu sanoo.

Islanti

Islanti on noussut rytinällä kansainväliseen futiseliittiin. Maajoukkueiden menestys ei kuitenkaan ole syntynyt sattumalta, vaan saarivaltiossa on panostettu viime vuosina erityisesti lasten ja nuorten harjoitteluolosuhteisiin sekä valmennukseen.

Tuulinen, kylmä ja kostea ilmasto asettaa erityisen haasteen urheilulle, ja maassa onkin rakennettu viime aikoina etenkin lämmitettäviä tekonurmia ja futishalleja. Kentät ovat pelaajien vapaassa käytössä ohjattujen harjoitusten ulkopuolella, ja omatoiminen treenaaminen ja huvikseen höntsäily onkin suosittua. Aivan poikkeuksellista on myös se, että Islannissa pienimpien junnujenkin valmentajilta vaaditaan UEFAn lisenssi eli valmentajatutkinto.

Islannin fanit tulivat tunnetuiksi viime vuoden miesten EM-kisoissa, joissa rytmikkäät HU! -huudot siivittivät joukkueen aina puolivälieriin asti. Arvioiden mukaan peräti kahdeksan prosenttia maan koko väestöstä oli paikalla turnauksessa Ranskassa.

Bolivia

Eteläamerikkalainen jalkapallo on paljon muutakin kuin Brasilia ja Argentiina. Maanosan köyhimmässä maassa Boliviassa futis on ylivoimainen ykköslaji, johon satsataan valtion tasolla. Cochabambalainen Raúl kertoo, että nykyään ihan kaikilla on mahdollisuus pelata niin halutessaan.

”Futiskenttiä on viime vuosina rakennettu ympäri maata. Poikani pelasi pitkään joukkueessa, eikä se ollut kovin kallista – noin neljä dollaria kuussa. Itse piti hankkia vain nappikset ja treenishortsit, muu saatiin seuralta.”

Raúl perheineen asuu Pacatan esikaupungissa, josta löytyy parikin futiskenttää. Elintasoerot ovat kuitenkin köyhässä maassa suuria, ja monet järjestöt tekevätkin slummeissa yhteisötyötä futiksen avulla.

Jalkapalloa myös seurataan innolla, ja paikallisten joukkueiden lisäksi suosikkeja ovat kansainväliset suurseurat, kuten Real Madrid ja Barca. Cochabamban stadionille mahtuu peräti 32 000 katsojaa, ja paikallisen seuran otteluissa katsojakeskiarvo hipoo kahtakymmentätuhatta.

USA

USAssa ”football” on perinteisesti merkinnyt amerikkalaista jalkapalloa, ja meidän tuntemamme laji eli soccer on rapakon takana tuoreempi tuttavuus. Lajikulttuuri on alkanut kehittyä erityisesti 1990-luvulla perustetun MLS-liigan ja vuoden 1994 maassa järjestettyjen MM-kisojen myötä, kertoo seattlelainen Timm, joka on paikallisen liigajoukkue Soundersin aktiivinen fani.

”Futis on kehittynyt täällä eri tavalla kuin Euroopassa, mikä osaltaan selittää lajikulttuurieroja. Esimerkiksi naisfutis on meillä erittäin suosittua, ja naiset ovat myös aktiivisesti mukana kannattajatoiminnassa. Faniryhmällämme on jopa useampi naispuolinen capo eli huutosakin johtaja.”

Jalkapalloa harrastetaan USA:ssa pääasiassa kaupungeissa. ”USA:ssa ei ole samanlaista seurakulttuuria kuin esimerkiksi Euroopassa, ja vain harvat ja lahjakkaimmat pääsevät koulujen ja collegeiden joukkueisiin. Muille vaihtoehtona ovat kaupalliset joukkueet”, Timm sanoo.