Syksy on uusien asioiden, elämänmuutoksen ja aloittamisen aikaa. Pitkälti syksyn imago johtuu koulusta. Kun syksy on pienestä pitäen merkinnyt uuden pyyhekumin tuoksua, harppaamista eteenpäin ja paluuta arkirytmiin, monelle aikuisellekin syksy edelleen tarkoittaa uusia asioita ja ryhtiliikettä  – vaikka lomia pidettäisiinkin milloin vain ja työkin jatkuisi muuttumattomana vuoden ympäri.

Uusia alkuja löytyykin tuolloin harrastuksista. Tutkimusten mukaan noin joka kymmenes suomalainen aloittaa syksyllä uuden harrastuksen. Kuntosaleilla on ruuhkaa, työväenopistojen verkkosivuilla kuhisee, ja urheiluseurojen suosituimmille kursseille pitää ilmoittautua aamuyöllä paikan varmistamiseksi.  Suomalaiset ovat ahkeria harrastajia: yhdeksän kymmenestä harrastaa jotain liikuntalajia ja joka kolmannella suomalaisella on jokin luova harrastus.

Itse olen jo pitkään odottanut sitä syksyä, jolloin olisi taas aikaa harrastaa. Kaiholla muistelen lapsuutta pikkukaupungissa, jossa harrastin lähes kaikkea, mitä tarjolla oli: pianonsoittoa, koripalloa, luontokerhoa, tyttökerhoa, englanninkerhoa ja partiota. Nykyisessä elämäntilanteessa tuntuu, että työ, kolme lasta, remontit ja kotityöt vievät ajan niin täysin, että omalle harrastamiselle sitä täytyy täydellä työllä raivata. Kun oikein suunnittelee, niin silloin tällöin ehtii urheilla, lukea ja käydä elokuvissa. Kun katselen työväenopistojen kurssitarjontaa mietin, että viimeistään ensi syksynä minäkin.

Joka kymmenes suomalainen aloittaa syksyllä uuden harrastuksen.

Harvoin muistan, että harrastaminen on etuoikeus. Ylellisyys, johon köyhällä ei ole varaa. Pelastakaa Lapset -järjestön teettämässä tutkimuksessa vähävaraisista suomalaislapsista 80 prosenttia koki, että heidän mahdollisuutensa harrastaa ovat rajoittuneet. Kehitysmaissa tilanne on vielä huonompi: lapset kulkevat usein pitkiä matkoja kouluun ja tekevät koulun jälkeen raskaita kotiaskareita. Liike-kehitysjärjestön mukaan erityisesti köyhistä perheistä tulevat lapset ovatkin fyysisesti aktiivisia, mutta näistä aktiviteeteista jäävät puuttumaan tärkeimmät asiat – ilo, leikki ja onnistuminen. Liike tekeekin työtä esimerkiksi Tansaniassa liikunta- ja terveyskasvatuksen parantamiseksi.

Syksyn innoittamana tämän lehden teema on harrastaminen. Kerromme slummien balettitunneista, esittelemme suosittuja ajanvietteitä Ugandasta Etelä-Koreaan ja pohdimme maailman suosituimman urheilulajin vetovoimaa. Jalkapallo näet yhdistää maailmaa tehokkaammin kuin YK: sitä seurataan ja harrastetaan lähes kaikkialla köyhimmistä slummeista rikkaisiin metropoleihin, kuivimmilta aavikoilta lumisimmille saarille.

Aina jalkapallon ei tarvitse olla edes pallo, vaan muovipussista, sanomalehdestä, sukista ja narusta voi tehdä toimivan pelivälineen.

Hyvää syksyä!