Mitä sinä odotat, kun lähdet matkalle? Vaihtelua, uuden oppimista, kokemuksia, rentoutumista, irtiottoa, vapautta?
Kokosimme tähän numeroon juttuja, joissa pohditaan matkailua eri kanteilta. Niitä yhdistää yksi yhteinen nimittäjä: matkailijan vastuu, joka ulottuu aina matkustustavan ja kohteen valinnasta matkan aikana tehtyihin valintoihin.

Kaukana menneisyydessä ovat tietämättömille ja kielitaidottomille turisteille räätälöidyt valmismatkat, jossa reissaajat ohjataan heitä varten järjestettyihin sikapeijaisiin. Paikallisväestöstä irti olevaa turismia voi toki harjoittaa edelleen, mutta yhä harvempi sellaista haluaa – tai tarvitsee.

Avoimempaan maailmaan kasvaneet kielitaitoiset ihmiset ovat valmiita löytämään kiinnostavat vaihtoehdot omin päin. Tai ainakin niin, että matkalla tuntee pääsevänsä suoraan kosketukseen vaikkapa erilaisen kommunikointitavan kanssa. Tämän mahdollistaa esimerkiksi kyläyhteisömatkailu, jossa matkailija majoittuu paikalliseen perheeseen.

Itse tulin harrastaneeksi jonkinlaista kyläyhteisömatkailua 1990-luvun lopun Kolumbiassa. Tuolloin maata varjosti aseellinen konflikti. Nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, rauhansopimuksen myötä,  Kolumbia houkuttelee turisteja, joille maa ei aiemmin ole ollut matkailumielessä olemassa.

Turismi noilla seuduilla vaatii matkailijoilta erityistä hienovaraisuutta. Alue on haavoittuva, koska sen asukkailla on tarve rikastua. Kukaan ei kontrolloi huumebisnestä – ja siitä on nautintoa hakevan turistin helppo hyötyä.

Toisenlainen esimerkki tulee Tansaniaan kuuluvalta Sansibarin saarelta, joka turistille näyttäytyy huolettomana paratiisina. Voi olla matkailijan kannalta tärkeä tietää, että myös tuohon paratiisiin on pesiytynyt käärme: paikallisväestöä riivaava heroiiniongelma koskettaa Tansaniassa noin 300 000 ihmistä.

Vähintä mitä matkailija voi näissä maissa lomaillessaan tehdä, on varmistaa se, ettei tule lisänneeksi ongelmia.

Pohdimme myös ikuisuuskysymystä: miksi naisia yhä varoitetaan lähtemästä yksin matkalle? Olemme varmoja siitä, ettei maailma muutu vaarattomammaksi niin, että naiset rajoittavat elämänsä vain turvallisiksi luokiteltuihin tiloihin.

Sen että jotain voi käydä, ei pitäisi olla kenellekään naiselle – tai miehelle – syy luopua toiveesta nähdä maailmaa.

Siskot ja veljet, moottoritie on kuuma. Valoa kesäänne!