Meksikon erikoisimmaksi kulttuurinähtävyydeksi maya-temppeleiden sijaan voidaan laskea paikallinen suosikkilaji, vapaa- tai showpaini, meksikolaisittain lucha libre. Lucha libren ominaispiirteisiin kuuluvat näyttävät ja revitellyt asut, mylvivä ja toisistaan mittaa ottava yleisö, liioitellun oloiset painiliikkeet sekä kyseenalaiset säännöt.

Kehässä toisistaan mittaa ottavat niin nais- ja miespainijat, luchadores ja luchadoras, sekä jopa Mini-Estrelloiksi nimetyt lyhytkasvuiset ottelijat. Perinteisen ammattipainin tyylistä ollaan melko kaukana ja ottelu vaikuttaa kokonaisuudessaan jenkkiläisen vapaapainin tavoin näytellyltä ja käsikirjoitetulta show’lta, jossa voittaja on päätetty etukäteen ja tärkeintä on saada aikaan reaktioita yleisössä.

Ja niitähän riittää: lucha libre ei ole sitä katsomaan tulleille vain viihdettä, vaan myös tilaisuus ladella julkisesti törkeyksiä eri puolilla istuville katsojille. Ala- ja ylätasanteella istuvat eri yhteiskuntaluokat, jotka kilpailevat siitä, kuka pitää kovempaa ääntä ja kumman suusta kuullaan ottelun aikana pahempia huudatuksia.

Ura vapaapainijana voi parhaimmillaan olla nuorelle meksikolaiselle mahdollisuus paeta maassa vellovaa köyhyyttä. Show-paini näyttää juurtuneen meksikolaiseen kulttuuriin jäädäkseen ja paininaamioita sekä muita lajin oheistuotteita tulvivatkin nyt matkamuistoliikkeet ympäri maan.