Turistille Havannan katunäkymä tarjoaa yhä romantisoidun historian, 1950-luvun amerikkalaisia autoja ja haalistuneita Che Guevara -julisteita. Yli 60 vuotta Yhdysvaltojen kauppasaarrossa olleen saarivaltion vanhimmat rakennukset ovat espanjalaisten valloittajien pystyttämiä ja niitä reunustavat sosialistiset betonilähiöt. Havannan ilmassa sekoittuvat pesuaine, pakokaasu, tropiikki, parfyymi ja hiki. Kodit kurottavat kapeille kaduille ja musiikki kutsuu avoimista ikkunoista.
Kuubalaisille sosialismi ja kauppasaarto ovat merkinneet sopeutumista ja kompromisseja. Mutta ei huonoa, ettei jotain hyvääkin. Internetiä on tähän asti käyttänyt vain harva, silti peruskoulun käy lähes jokainen. Toimittaja ei voi puhua maan ongelmista vapaasti, mutta lääkäreitä riittää jopa vientituotteeksi. Lähes kaikesta on pulaa, ja siksi musta pörssi rehottaa virallisen kaupan katvealueilla.
Maaliskuussa Yhdysvaltain presidentti vieraili Kuubassa ensimmäistä kertaa 90 vuoteen. Barack Obama esiintyi saarella rennosti ja itsevarmasti jäykän ja militantin hallinnon keskellä. 84-vuotias Raul Castro joutui puolustusasemiin, kun toimittajat kysyivät poliittisista vangeista.
Obama puhutteli suoraan Kuuban nuorta sukupolvea: ei anneta menneisyyden kahlita, Castroja pitää vallassa enää muodollisuus. Presidentti toi mukanaan Airbnb:n nuoren perustajan kuin kehottaakseen kuubalaisia yrittäjiä ajattelemaan isosti.
Kuuban uusi sukupolvi ei enää ahtaudu mielellään saarronaikaiseen pakkopaitaan. Kuluttamisesta, kapitalismista ja amerikkalaisesta unelmasta haaveilevat nuoret hamuavat merkkivaatteita. Rikkaimmat perustavat yrityksiä. Useimmat pitävät edelleen Kuubaa köyhänä vankilana, joka rajoittaa kansalaisiaan.
Nuorten kritiikki ei kuitenkaan ulotu itse kuubalaisuuteen. Kulttuuri-identiteetistään kuubalaiset ovat ylpeitä.
Vanha sukupolvi nojaa edelleen vallankumouksen ihanteisiin. Vaikka vallankumous synkkeni 1990-luvulla näläksi ja selviytymiseksi, vanha sukupolvi käytti sielunruokanaan sosialistisia arvoja.
Nuorten länsimaalaisen elämän ja vapauden tavoitteluun on tullut kuitenkin särö. Kuuban poikkeuksellisen kouluttautuneesta väestä suurin osa tietää, että Eurooppa kärsii euro- ja pakolaiskriisistä. Kuubalaiset nuoret tiedostavat, että unelma länsimaalaisesta vapaudesta kantaa mukanaan myös kulttuurisen ja henkilökohtaisen rappeutumisen.
Internetin tulviessa maahan nuoret pyrkivät omaksumaan vaikutteista toimivimmat. He eivät pelkää pukeutua Niken feikkitossuihin tai Adidaksen lippiksiin, samalla kun he kuuntelevat nöyränä isovanhempiensa kertomusta kuubalaisista arvoista, sinnikkyydestä ja periksiantamattomuudesta.
Castrojen valtaa on suojellut muisto tunkeutujista, mutta se haalistuu hiljalleen. Viholliskuvat osoittautuvat olkiukoiksi ja vapautunut tiedonvälitys paljastaa yhä suuremman kontrastin ulkomaailmaan. Vaikuttaa siltä, että nuorison keskuudessa muhii uudenlainen vallankumous.