Beirutista startannutta kesäleiribussia vastaan ajaa viisi armeijan kulkuneuvoa. Kunkin ajoneuvon nokassa on ase. Bussissa kukaan ei ole moksiskaan, sillä Libanonissa armeijan läsnäolo on ollut osa arkea jo vuosikymmeniä.
Ujo keskustelu uusien tuttavuuksien kanssa jatkuu taukoamatta. Välillä bussin takaosasta kuuluu naurua, ja etuosan paikkoja pitävät leiriläiset kääntyvät uteliaina kuikuilemaan sen syytä.
Nuoret ovat matkalla Offre Joie -järjestön kesäleirille Kfifanin kylään, joka on muutaman kymmenen kilometrin päässä Syyrian rajalta. Leirin erityisyys on se, että sinne on tulossa nuoria eri uskontokunnista: shiia- ja sunnimuslimeja, maroniittikristittyjä – nuoria kaikkiaan kahdeksastatoista eri uskonnosta.
”Vaikka sisällissodasta on kulunut yli 20 vuotta, sodan jännitteet ovat yhä läsnä. Kiistelemme edelleen vallasta ja siitä, miten kakku jaetaan eri uskontokuntien kesken”, sanoo Offre Joien leirikeskusta johtava Nicolas Assaf.
Lähi-idän sodat luovat vastakkainasetteluja nuorten yhteisöissä. Assafin mukaan nuorten arkeen vaikuttavat erityisesti kahden suurimman islaminsuuntauksen, sunnien ja shiiojen, väliset selkkaukset.
Leirillä ei kärhämiä näy. Muslimin voi erottaa kristitystä ajoittain huivista tai kaulassa roikkuvasta rististä. Pihalla raikaa laulu: ”Olemme veljiä ja siskoja, tulimme tänne kaikkialta Libanonista, olemme täällä rakentamassa siltoja.”
Laulun jälkeen alkaa joukkueiden välinen kilpailu, jossa syynissä ovat muun muassa nopeus, luovuus ja tiimityöskentely.
Rim Mahmoudin ja Rabich Masrin mielestä leirillä parasta ovat juurikin laulaminen ja kilpailut. ”Ei meitä kavereiden uskonto niinkään kiinnosta. Olemme kaikki libanonilaisia”, molemmat miettivät.
”Sen tällä leirillä oppii, että toisesta ryhmästä tulevat eivät ole pahoja tyyppejä”, Chris Gerges lisää.
Muutamat leiriläiset myöntävät olleensa ennakkoluuloisia. Ennakkoluulot opitaan aikuisilta kodeissa, naapurustoissa ja kouluissa. Maassa ei ole päästy yhteisymmärrykseen siitä, miten historiaa tulisi kouluissa opettaa. Oppikirjat päättyvätkin yhä aikaan ennen sisällissotaa. Kussakin koulussa sota kerrotaan omalla tavallaan.
Kaunoista huolimatta Libanonissa osataan elää toiset uskonnot huomioon ottaen.
”Meidän ei tarvitse ajatella eri uskontojen erityistarpeita. Ne tulevat automaattisesti. Libanonissa eri uskontoja edustavat ihmiset ovat eläneet vuosisatoja yhdessä”, Assaf kuvailee.
Offre Joien leirien tarkoitus on lujittaa käsitystä siitä, että on erilaisia tapoja elää, ajatella ja uskoa. Yhtenä leiripäivistä nuoret hakevat kylän moskeijasta Koraanin ja kirkosta Raamatun. Heidän tehtävänsä on etsiä kirjoista yhtäläisyyksiä.
Nuoret huomaavat, että kertomukset Aatamista ja Eevasta sekä Nooasta ja vedenpaisumuksesta ovat samankaltaiset. Molemmista kirjoista löytyy myös Jeesus ja Maria.
”Sodimme Libanonissa vuosikymmeniä. Siitä ei ole helppo päästä yli. Tarvitaan aitoja kohtaamisia”, pohtii Assaf.
”Se, että on kavereita muista ihmisryhmistä, ehkäisee väkivaltaa.”
Iltapesun ja -leikkien jälkeen leiri kokoontuu rinkiin leirikeskuksen sisäpihalle. Kunkin on aika kiittää päivästä omalla tavallaan, mutta yhdessä.
Yksi ateisti kiittää uusista kavereista. Keskuksessa asuva pappi kiittää Taivaanisää siitä, että on saanut tutustua upeisiin rauhaan ja yhteiseloon uskoviin nuoriin.
Muslimipoika aloittaa: ”Ylistys Jumalalle, maailmojen valtiaalle.”
Koraanin ensimmäisen suuran tuntevat liittyvät rukoukseen. Kun kaikki ovat sanoneet haluamansa, leiriläiset hiljentyvät vielä hetken yhdessä, ennen unta.
Kirjoittaja työskentelee Suomen Lähi-idän instituutissa.
Pirstottu Libanon
Libanonin 15 vuotta kestäneessä sisällissodassa (1975-1990) toisiaan vastaan taistelivat maan eri uskonnot ja poliittiset ryhmittyvät.
Sodassa olivat mukana myös muun muassa Israelin ja Syyrian armeijat.
Ennen sisällissotaa eri uskontokuntia edustavat ihmiset elivät naapureina jännitteistä huolimatta.
Sodan aikana maa jakautui ja ihmisiä muutti omalle uskonnolleen turvallisimmille alueille.
Sodan jälkeen valta jaettiin maassa uskontojen kesken.
Maan presidentin tulee aina olla maroniittikristitty, pääministerin sunnimuslimi ja parlamentin puhemiehen shiiamuslimi.