”Mun suku on jo niin integroitunut Suomeen, että yksi mun serkuista hukkui juhannuksena”, heittää Mebe Prime, 28, ja saa vastaukseksi kunnon naurut.

Kurditaustainen Mebe on stand up -lavoilla melko tuore ja nouseva koomikko.

Komiikka tuli mukaan kuvioihin kolmisen vuotta sitten, kun Mebe oli juuri päättänyt pestinsä tapahtumajärjestäjänä. Tapahtumat olivat pääasiassa kurdijuhlia,vaikkapa sellaisia kuin jokakeväinen uudenvuodenjuhla newroz.

Mebe tuo komiikassaan esille kansansa tilanteen, jossa ei sinänsä ole mitään koomista. Ylipäätään koomikon mielestä kurdien käymää kamppailua itsenäisen valtion puolesta ei ole suomalaisessa mediassa tuotu tarpeeksi esille.

Toisaalta viime aikoina kurdialueella käydyt taistelut Isis-järjestöä vastaan ovat tuoneet aiheelle uudenlaista näkyvyyttä. Sen sijaan viihteessä kurdien asemasta Lähi-idässä ei juurikaan puhuta.

Silti Mebe löytää asetelmasta komedian aineksia. ”Lähi-idän johtajat ottavat itsensä liian vakavasti ja ovat samalla surkeita johtajia. Tämä yhdistelmä on komediakultaa: että johtajat pitävät itseään neroina, vaikka heidän johtamansa valtiot ovat surkeassa kunnossa.

Mebe ei varo sanojaan kuvaillessaan Lähi-idän johtajia ja näiden heikkouksia.

”Lähi-idän diktaattorit teettävät itsestään enemmän patsaita kuin teinityttö ottaa selfieitä, mutta siihen se maan tulevaisuuden eteen työskenteleminen jääkin. Sellaisille tyypeille on hauska nauraa, mutta niistä olisi tietysti kiva päästä eroon. Siksi me kurdit olemme aina halunneet näyttää ison keskisormen heille.”

”Haluan olla Mebe”

Mebe Primen komiikassa on näkökulmia myös maahanmuuttajan elämään Suomessa. Hän ei ole suinkaan ensimmäinen aihepiiriä käsittelevä koomikko – esimerkiksi iranilaissyntyinen Ali Jahangiri on niittänyt mainetta stand up -lavojen lisäksi myös radio- ja tv-juontajana.

Sattumoisin myös Meben ensimmäinen keikka oli Jahangirin pyörittämällä helsinkiläisellä On The Rocksin stand up -klubilla.

”Ali on tukenut mun komediauraa alusta asti. Siksi olen työtön”, lohkaisee Mebe.

Maahanmuuttajuus on merkittävä osa Meben elämää, mutta hän ei kuitenkaan halua tarrautua siihen liikaa.

”Mä en halua olla vain se seuraava mamukoomikko, vaan mä haluan olla ensimmäinen Mebe. Tää on mun komediaa ja mun ihan oma maailma.”

Hauskuuden raja?

Huumorin voisi kuvitella olevan hyvinkin kulttuurisidonnaista, mutta Meben mukaan esimerkiksi ihmissuhdevitsit naurattavat kaikkialla. Mebe sijoittaa lavamateriaaliinsa paljon arkisia aineksia myös tästä aihepiiristä. Vaikka näin: ”Jotkut ihmiset asettavat liian korkeita odotuksia treffeille. Mä itse tykkään sellaisista treffeistä, joissa nainen ylipäänsä ilmestyy paikalle.”

Mebe pitää yleisön reaktiota tärkeimpänä signaalina komiikassa onnistumiselle. Joskus joku yleisössä tosin saattaa olla eri mieltä kuin muut.

”Yksi tai kaksi naista yleisössä on saattanut buuata esimerkiksi naisten ulkonäköä käsitteleville vitseille, mutta loput ovat silloinkin nauraneet.”

Ihmisten loukkaaminen ei sinänsä ole Meben päämäärä. Hän jopa välttelee tarpeetonta pilkkaamista ja muistelee joskus jättäneensä joitakin juttuja kertomatta sen vuoksi, että on tarkemmin mietittyään pitänyt niitä liian mauttomina. Mikäli koomikon jutut ovat liian tylyjä, on vaarana, etteivät ne enää naurata ketään.

Lisäksi hän kertoo välttelevänsä esimerkiksi pedofiliaan tai raiskauksiin liittyviä vitsejä, koska pitää niitä itsekin inhottavina.

Mebe ei koe olevansa kovin kantaaottava koomikko, vaan suuri osa hänen jutuistaan syntyy arkielämän sattumuksista. Tämän lisäksi hän lukee paljon uutisia, joista hän myös löytää vitsien aiheita. Liiallinen kantaaottavuus ei häntä kuitenkaan pelota.

”Kunhan saa kunnon naurut samalla kun saa viestinsä perille. Siinähän tekee vain hyvää työtä samalla.”

Yleistämisen riskit

Monesti huumorin keinovalikoimaan vaikuttaisi kuuluvan ihmisryhmiä koskevien yleistysten tekeminen ja pinttyneiden ennakkoluulojen viljeleminen.

Myös Mebe myöntää kirjoittaneensa joitakin yleistäviä vitsejä. Kerran hän muistaa jopa saaneensa palautetta yleistyksestään.

”Aloitin keikan sanomalla, että muslimeilla ei ole huumorintajua. Kun julkaisin keikkavideon netissä, sain muslimeilta negatiivista palautetta tästä.”

Koomikon sanomiset siis saattavat joissakin tapauksissa olla yleisölle liikaa, mutta Meben mielestä koomikon sanomisia ei tulisi ottaa liian tosissaan.

”Kyse on kuitenkin komiikasta. Jos oikeasti haluat sivistää itseäsi, ota kirja käteen äläkä kuuntele koomikkoa.”

Yleistämistä voi toki esiintyä toisinkin päin. Joskus Mebe kertoo kuulleensa illan muilta koomikoilta, että yleisö on ollut ennakkoluuloinen suhteessa häneen.

”Kun olin illan ensimmäisenä koomikkona lavalla, yleisö ehti ajatella, että nyt tulee koko setti pelkkiä mamujuttuja. Mutta sitten kun katsojat huomasivat, että tämä kaveri osaa kertoa paljon muitakin juttuja, niin he olivatkin tyytyväisiä.”

Meben mielestä myös median olisi aika tuoda esiin monipuolisempia näkökulmia suomalaiseen stand up -komiikkaan. Tähän asti valitettavan usein esille ovat päässeet vain ne samat kasvot, jotka ovat hallinneet suomalaista stand up -skeneä lähes sen alkuajoista asti.

Uusien koomikoiden ja ennen kaikkea uusien komiikkatyylien näkyvämpi esille tuominen palvelisi stand upista kiinnostunutta yleisöäkin nykyistä paremmin.

”Mä näin esimerkiksi kerran Hesarissa jutun, jossa voivoteltiin, onko suomalainen komiikka vieläkin tätä samaa. Eihän se ole ihme, jos ne on seuranneet ainoastaan samojen tyyppien komiikkaa vuodesta toiseen. Suomen stand up -klubeilta löytyy nykyään paljon erilaisia koomikoita ja tyylejä.”