Kun muutin Kiinaan, järkytyin, kuinka viileästi nuoret kiinalaiset naistuttuni arvioivat ihastuksiaan. Systemaattisesti he selvittävät, onko mies hyvätapainen, uskollinen ja joustava.
Naiset jopa järjestävät poikaystäville testejä. Pihiystestissä tyttöystävä vaatii ravintolassa kalliita ruokalajeja tai kaupassa paljon vaatteita. Seurallisuustestissä poikaystävä illallistaa naisen kavereiden kanssa. Pinnatestissä lähdetään retkelle, koska matkoilla pinna palaa helposti.
Hyvä ystäväni selitti, että ehtii sitä rakastua myöhemminkin. Tärkeintä on löytää sopiva.
Sitten kuvittelin ymmärtäneeni, mistä on kyse. Kiinalaiset naiset ja heidän vanhempansa uskovat, että naimisiin pääsee vain alle kolmekymppisenä. On kiire selvittää, onko tämä juuri se oikea, ettei vain seurustele turhaan ja sitten jää vanhaksipiiaksi. Naimattomuus on edelleen säälittävä kohtalo.
Moni seuloo jo poikaystäväkandidaatit. Lainaan kiinalaisen deittisivuston ilmoitusta, jonka toimittaja Evan Osnos oli poiminut Age of Ambition-kirjaansa: ”Ei aiemmin naimisissa. Vähintään maisteri. Ei Wuhanin maakunnasta. Ei maaseudun asukas. Ei ainut lapsi. Tupakoimaton. Ei alkoholisti. Ei uhkapelaaja. Pidempi kuin 1,72 m. Valmis vähintään vuoden seurusteluun ennen avioliittoa. Urheilullinen. Vanhemmat yhä yhdessä. Vuosiansio yli 50 000 yuania. 26-32-vuotias. Suostuu syömään kotona vähintään neljä illallista viikossa. Ainakin kaksi aiempaa tyttöystävää, mutta ei neljää enempää. Ei neitsyt. Ei kauris”.
Miehet tietävät testien hengen. Kiinalaisnaiset valittavat poikaystävien leikkivän lempeää ja avarakatseista. Totuus paljastuu häiden jälkeen, kun hidalgo ryhtyy vaatimaan palvelua ja passausta.
Naisetkin huijaavat ennen avioliittoa. He esittävät tyhmempää ja heikompaa kuin ovat, sillä kiinalaismiehet perinteisesti tahtovat olla vaimojaan älykkäämpiä ja äänekkäämpiä. Tohtorinaisten sulhaskandidaatit ovat vähissä.
Naisia kiinnostaa myös miehen talous. Onko tarpeeksi tuloja? Statussymbolit eli omistusasunto ja/tai auto? Asuinlupa kaupunkiin, jossa lapsen saa hyvään kouluun?
Ajattelin naisten olevan ahneita. Kunnes vihdoin tajusin, mikä suhteensolmimista hiertää. Kiinassa pariskunta ei mene naimisiin keskenään, vaan vanhempien kera. Nyt enemmän kuin koskaan aiemmin.
Lasten on yhä pidettävä huolta vanhemmistaan, sillä Kiinan eläkejärjestelmää vasta rakennetaan. Yhden lapsen politiikan seuraukset ovat pariskunnille rajut: kun kaksi ainoaa lasta avioituu, heidän on kyettävä elättämään ja hoitamaan yhteensä neljä vanhempaa.
Poikaystävän tulevat appivanhemmat ovatkin usein tytärtään kiinnostuneempia poikaystävän taloudesta. Eikä poikaystävän vanhemmillekaan kelpaa kuka tahansa miniäksi. Miniän koulutus, tulot ja kuuliaisuus ovat tärkeitä.
Ja pituus, sillä monet isovanhemmat eivät tahdo lyhyitä lapsenlapsia. Lyhyt ystäväni valehtelee aina olevansa muutaman sentin pidempi kuin on.
Umpirakastuneidenkin nuorten avioliitto usein kaatuu vanhempien vastustukseen. Harva uskaltaa käydä vanhempiaan vastaan.
Saattaa liitto kariutua kamalaan anoppiinkin, sillä jommankumman vanhemmat usein asuvat nuoren parin kanssa. Ystäväni sanookin, että hyvällä miehellä on ennen kaikkea mukava äiti.
Hyvälle ystävälle kävi huonosti. Hän ei ehtinyt testata poikaystäväänsä kunnolla saati tavata anoppiaan, kun hän yhtäkkiä huomasi rakastuneensa.
Sinä päivänä hän itki.