Olen lähdössä Arabiemiraatteihin esittelemään kirjaa, jonka tein kollegani kanssa. Kirja käsittelee Afganistanin museoita ja niiden merkitystä yhteiskunnan rakentamisessa. Konfliktialueilla erilaisia identiteettejä ja kulttuuriperintöjä käytetään aseena erottautumiseen, poissulkemiseen ja hierarkioiden rakentamiseen.

Yhteiskunnan rakentamisvaiheessa on etsittävä yhdistäviä elementtejä ja kerrottava uusia tarinoita. Kulttuurikentän voima on juuri uusien tarinoiden, historioiden ja identiteettien luomisessa. Samojen kysymysten kanssa tasapainottelevat monet muutkin kulttuurit, sillä monikulttuurisuus tuo pinnalle samantyyppisiä kysymyksiä yhteen kuulumisesta, vaikkakin erilaisessa kontekstissa.

Istumme pääkaupunki Abu-Dhabin New York -yliopiston salissa kaksi päivää keskustelemassa nykypäivän kansallismuseoiden roolista eri maissa. Asiantuntijat kuudelta mantereelta jakavat näkökulmiaan siihen, mitä sanat kansallinen, nationalistinen tai isänmaallinen merkitsevät. On selvää, että suurimmat länsimaalaiset museot kokevat olevansa kansallisaatteen yläpuolella.

”British Museum ei ole kansallismuseo, se on universaali tietokanta! Kun taas Ranskan kansallismuseot, kuten Louvre, ovat nationalistisia instituutteja”, sanoo tietenkin British Museumin edustaja.

Yleisöstä kuuluu hyväksyvää hyrinää, vähän naurua ja pari ”ei pidä paikkaansa”. Pian syyrialainen kuraattori kertoo virtuaalimuseoiden tärkeydestä Skypen kautta. Niin esineitä kuin eläviä kulttuureja hävitetään aktiivisesti ihmiskunnan kehdosta, nykyisestä Irakista, Syyriasta ja Silkkitien varrelta. Yllättävää kyllä, tätä ei ole ennen tapahtunut sen 1500 vuoden aikana, jolloin islam on ollut alueella vallassa. Suurten museoiden edustajat korostavat aitojen esineiden kokemisen tärkeyttä.

”Jos luet sarvikuonosta ja näet sen valokuvan, kokemus on hyvin erilainen kuin jos tulet museoon tai eläintarhaan ja näet aidon sarvikuonon! Esineet ovat museokokemuksen ydintä”, British Museumin edustaja selittää.

Kenialainen museologi viittaa ja pyytää puheenvuoron.

”Anteeksi, mutta sarvikuono luonnollisessa ympäristössä on hyvin erilainen kuin museossa tai eläintarhassa. Sekä sarvikuono että ihminen sarvikuonon edessä ovat luonnossa erilaisia kuin museossa.”

”Kyllä, mutta tavallisella brittilapsella ei ole viittätuhatta puntaa, jotta hän voisi matkustaa Keniaan näkemään sarvikuonon”, brittiasiantuntija vastaa.

”Olet oikeassa, ja syyrialaisella ja afgaanilapsella ei ole viittätuhatta puntaa matkustaa British Museumiin näkemään omat kulttuurituotteensa ja historiansa. Mutta te edustatte universaalia tietokantaa, ettekä kansallistarinaa siitä, miten britit ovat hallinneet ja vieneet muiden aarteet. Universaalilla tarkoitetaan teidän kertomaanne tarinaa maailmasta.”

Yleisöstä kuuluu ranskalaisten nauru ja amerikkalaisten hyväksyvä mölinä.

Abu-Dhabiin on rakenteilla neljä uutta museota: Louvre, maailman suurin Guggenheim, kansallismuseo ja merimuseo.

Ranskalainen politiikantutkija on tutkinut Persianlahden maiden museohistoriaa. Brittivallan alla Kuwaitissa ja Arabiemiraateissa toimi molemmissa vanhat ja aktiiviset kulttuurikeskukset. Kun kulttuurikeskuksissa alkoi väittely sananvapaudesta ja miehityksestä, brittimiehittäjät sulkivat keskukset ja niiden tilalle rakennettiin museoita, joissa esitettiin beduiini-elämää telttoineen.

Nyt minä nauran.