Nuoret voivat pahoin. Nuoret voivat paremmin kuin koskaan ennen. Kumpi näistä oikein on totta?
Maailman Kuvalehti päätti tällä kertaa kääntää katseen kaukaisen sijaan lähelle ja käydä kysymässä, miten helsinkiläisnuorilla menee.
Aika kivasti, aika monella. Mutta pojilla kyllä on nälkä, koko teini-iän. Onneksi nuorisotalolla voi kokata, itselle ja kavereille, sillä Helsinki haluaa kasvattaa uutta sukupolvea empatiaan.
Ajatus saa minut hymyilemään. Se on näitä hyvinvointivaltion pieniä hyvyyksiä: teinipojat julkisen palvelun kyökissä kokkaamassa pastaa koko porukalle.
Vaikka suurimmalla osalla menee hyvin, osa voi todella pahoin. Väitteet eivät sulje toisiaan pois. Todellisuus nyt vain on monimutkaista.
Tässä lehdessä koskemme myös harvinaisen arkaan paikkaan: ympärileikkaukseen keinona hillitä hiv-epidemiaa. Eteläisessä ja itäisessä Afrikassa on käynnissä mittavia kampanjoita, joilla pyritään vähentämään hiv-tartuntoja.
Niissä on kyse aikuisten miesten vapaaehtoisista ympärileikkauksista ja ne pohjaavat Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Unaidsin suosituksiin. Niille löytyy myös vastustajansa.
Ympärileikkausten ympärillä käydään oikeastaan kahta eri keskustelua. Yksi on kysymys siitä, toimiiko se keinona hiviä vastaan. Ja toinen se, saako pikkulapsia ympärileikata.
Otetaan ensimmäinen ensin. Siinä vastakkain ovat yhtäällä hiviin ja epidemiologiaan perehtyneet lääkärit, toisaalla ympärileikkauksia periaatteellisista syistä vastustavat aktivistit, joiden mielestä ympärileikkauksia ja hiviä koskevissa tutkimuksissa on virheitä.
Lääketieteen asiantuntijat ovat kerta toisensa jälkeen kumonneet vastapuolen argumentit, kohta kohdalta.
Se toinen keskustelu on paljon monitahoisempi: miten suhtautua lasten ympärileikkauksiin. Siinä keskustelussa niin kannattajien kuin vastustajienkin puolelta löytyy roimasti lääketieteellisiä kannuksia.
Suuri erottava tekijä lasten ympärileikkauksia koskevassa keskustelussa on Atlantti: Euroopassa iso joukko lääkäreitä vastustaa toimenpidettä, Yhdysvalloissa kannattaa.
Lisäksi tulevat eettiset pohdinnat. Hiv-ohjelmat on suunnattu aikuisille miehille: heillä on vapaus ja vastuu tehdä omaa kehoaan koskevat päätökset. Lasten ympärileikkauksissa taas vanhemmat tekevät päätökset poikiensa puolesta.
Suomi on ollut tästä keskustelusta syrjässä, sillä ympärileikkaukset ovat täällä harvinaisia. Maahanmuuton myötä aihe nousee täälläkin entistä enemmän tapetille.
Pikkulasten ympärileikkaus on toimenpiteenä vastenmielinen ja sen kieltämiselle on monia hyviä syitä.
Mutta se ei tee tyhjäksi sitä, että sama toimenpide voi aikuisilla vähentää hiv-tartuntojen riskiä sellaisissa maissa, joissa hiv on yleinen.
Molemmat totuudet voivat olla totta, yhtä aikaa.