Itsepuolustusta ei nähdä osana suomalaista kulttuuria. Itsepuolustustaidot eivät kuulu samaan sarjaan uinti-tai pyöräilytaitojen kanssa. Hyvinvointivaltiossamme harvemmin joutuu kadulla ryöstetyksi, hakatuksi tai uhatuksi. Suomalaiset kadut voivat olla tytöille ja naisille jopa turvallisempia kuin nuorille miehille, jotka voivat päätyä rettelöimään tahtomattaankin.
Brasiliassa syntyneen afrobrasilaisen kamppailulajin, capoieran, juuret ovat vastarinnassa. Kun Afrikan ja Etelä-Amerikan orjakauppa käynnistyi 1500-luvulla, capoeira-sanalla viitattiin afrikkalaisperäisten orjien käyttämään kamppailumuotoon.
Capoeira on Brasiliassa kaikkialla. Sitä harrastavat neljävuotiaat tytöt ja pojat, 70-vuotiaat papat ja mummot. Kahta capoeristaa katsoessa hämmentyy ihmisruumiin kyvystä yhdistää voima, tanssi, rytmi, ilo ja keskittyminen. Liikkeiden virrassa näkyy olemassaolon nöyristelemätön viesti.
Itsepuolustus ei tarkoita fyysistä kykyä, vaan taitoa selviytyä. Favelojen kotinurkilla karaistuneet nuoret naiset pitävät jotkut miehistä loitolla pelkällä asenteellaan. Parhaimmillaan itsepuolustus on täysin pysähtynyt teko. Se on katse, joka toimii joskus paremmin kuin nyrkki.
Brasiliassa vastaan tulee viikottain uutisia väkivallasta, joka on kohdennettu pääosin naisiin: henkistä väkivaltaa, koulukiusaamista, päällekarkauksia ja raiskauksia. Nuori nainen, jota ei ole kasvatettu varomaan, joutuu helpommin väkivallan uhriksi. Usein edes itsepuolustus ei pelasta, mutta olennaista on tietää, että parhaimmillaan se voi kuitenkin estää väkivaltaisia tekoja.
Boliviassa ollessani matkustin taksilla kuvauskeikalle Titicaca-järvelle. Keikalta palatessani olin niin uupunut, että nukahdin parin tunnin paluumatkan aikana takapenkille. Heräsin sivutieltä huohotukseen: kuski oli pysähtynyt masturboimaan. Ajattelin, että jos paljastan heränneeni, hän kohdistaa minuun himonsa. Pysyin liikkumattomana takapenkillä. Kliimaksin jälkeen kuski käynnisti jälleen moottorin.
Itsepuolustuksen harjoittelemisella tai siihen oman lapsensa kannustamisella ei ole suoraa yhteyttä fyysiseen puolustautumiseen. Itsepuolustus on kyky vastata tilanteisiin, jotka uhkaavat koskemattomuutta. Jokaisen tytön ja pojan tulisi tietää, että selviytymiseen on lupa käyttää tarvittavia keinoja. Parhaimmillaan itsepuolustus on kekseliäisyyttä, kuinka selvitä ilman väkivaltaa.
Faveloiden kaduilla kuljeskelevia teinityttöjä katsellessani huomaan toivovani, että suomalainen yhteiskunta olisi kannustanut myös meitä ”hyvinvointivaltion” lapsia pitämään parempaa huolta itsestämme. Koti-Suomessa tyttöjen ei kuulu olla väkivaltaisia, rumasanaisia tai kantaa muskeleita valmiina lyömään takaisin. Jos Suomessa on päästy pitkälle sukupuoliroolien rikkomisessa, eikö siihen kuulu myös tyttöjen kannustaminen oman ruumiinsa suojelemiseen?
Kulttuurisesti hyysäämme naisia. Olemme valmiiksi varuillamme heidän puolestaan ja asettaudumme sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan. Tiedostaminen voi ehkäistä väkivaltaa, mutta se ei puolusta ketään käytännössä. Mikäli itsepuolutusta tarjottaisiin välineeksi, päästäisiin lähemmäksi ratkaisua väkivallan ehkäisemisen ja väkivaltaisten tekojen välillä. Selviytyminen on usein todella pienestä kiinni.
Río de Janeirossa sijaitsevassa Salgueiron favelassa tytöt seuraavat Copa Popular -kisoja. Ne järjestettiin viime sunnuntaina vastalauseena jalkapallon virallisille maailmanmestaruuskisoille.