Nuori eurooppalainen mies seisoo kenialaisen kansalaisjärjestön työntekijöiden edessä ja selittää: ”Älkää ajatelko minua pomonanne, vaan partnerina. Minä olen täällä voimaannuttaakseni teidät.” Kohtaus on kenialaisen, kansalaisjärjestöjä ironisesti käsittelevän mokumenttisarjan The Samaritans pilottijaksosta. Se on hauska, koska se voisi olla totta. Todennäköisesti jokainen kehitysyhteistyötä läheltä seurannut on nähnyt valkoisia pomoja, jotka puhuvat afrikkalaisille työntekijöille kuin nämä olisivat lapsia.

Sarja, jonka ensimmäiset jaksot on rahoitettu joukkorahoituksella ja lahjoituksilla, kertoo Aid for Aid -nimisestä kansalaisjärjestöstä, jonka tarkoitus on pelastaa Afrikka. Järjestössä haetaan suuria apurahoja ja puuhataan kaikenlaista, mutta ei tehdä mitään. Sarja on saanut alkunsa havainnoista, joita sarjan tekijöillä on kansalaisjärjestöistä. Havaintomateriaalia on paljon: Keniassa toimii yli 4 000 järjestöä.

Samarialaiset tarttuu aiheeseen, josta kehitysyhteistyön tekijöiden piirissä puhutaan jatkuvasti. Se on hyvää tarkoittavan toiminnan vähemmän kaunis puoli, johon kuuluu äärimmäistä tehottomuutta, absurdeja asetelmia ja kaikkea muuta kuin kauniita pyrkimyksiä. Lähes jokainen kehitysyhteistyötä tehnyt kertoo loputtomista työpajoista, joissa ”rakennetaan kapasiteettia”, ”valtavirtaistetaan” ja ”voimaannutetaan” ihmisiä hienoissa hotelleissa ja se mitä pitäisi saada aikaiseksi on niin epämääräistä, että kukaan ei osaa sanoa toteutuiko se vai ei.

Julkinen keskustelu aiheesta on vaikeaa, koska keskustelut kehitysyhteistyöstä jumiutuvat helposti kysymykseksi siitä, oletko asian puolesta vai vastaan. Samarialaiset rikkoo asetelman huumorilla. Mutta vielä mielenkiintoisempaa kuin aihe, on sarjan katse.

Länsimaisessa taiteessa ja populaarikulttuurissa Afrikkaa ja afrikkalaisia on viimeisen kahdensadan vuoden aikana kuvattu paljon. Stereotypiat ovat olleet sitkeitä: afrikkalaiset on esitetty palvelijan, atleetin tai huvittajan roolissa, tai avuttomina uhreina, jotka odottavat passiivisina ulkopuolista apua.

Samarialaiset-sarja kääntää katseen. Kenialainen tekijätiimi katsoo maahan ulkopuolelta tulevia auttajia, ja tekee näkemästään ironista huumoria. Esittäminen on valtaa, ja siksi sarjassa on vallankumouksen tuntua. Vallankumouksella on hyvät mahdollisuudet levitä, sillä elokuvateollisuus kehittyy nopeasti monessa eteläisen Afrikan maassa. 

Sarjan traileri: www.aidforaid.org