”Vilkuta jumalalle!”

Kädet nousevat heilutukseen.

Evankelisen Christ Embassy -kirkon messu Accrassa on aktiivista vuoropuhelua papin ja kirkonväen välillä. Messu vetää väkeä keskellä viikkoakin.

Kirkon virkaa toimittaa varastorakennus, jossa monisatapäinen seurakunta istuu puutarhatuoleilla. Moni mies on tullut paikalle puvussa, ja naisilla on siistejä toimistoasuja ja värikkäitä kuvioprinttejä.

Kirkkoväki ylistää ja hurraa taputtaen ja tanssien. Säännöllisin väliajoin pappi murjaisee vitsin, jolle nauretaan remakasti. Seurakunta hiljenee vain saarnan ajaksi.

”Et tarvitse vettä, et tarvitse appelsiinia, vaan Jumalan sanaa.”

Ghanassa uskontoa hengitetään kuin ilmaa. Pitkällä bussimatkalla matkustaja nappaa mikrofonin ja alkaa saarnata kiihkeästi. Elokuvatähti siunaa uuden opetusstudionsa katolisin menoin. Jumalaa kiitetään kaikkialla: elintarvikepakkauksissa, taksien ikkunoissa, rakennustyömailla. ”Herra on minun paimeneni” voi yhtä hyvin olla kirkko, ravintola tai kauneussalonki.

Uuteen ihmiseen tutustuminen aloitetaan kysymällä: Missä kirkossa käyt?

Tilastojen mukaan 96 prosenttia ghanalaisista pitää itseään uskonnollisina. Ghanalaisista valtaosa eli lähes 70 prosenttia on kristittyjä, noin 18 prosenttia muslimeja. Viisi prosenttia harjoittaa perinteisiä uskontoja.

Siksi siniseen toppiin pukeutuneen Roslyn Mouldin paidan teksti hyppää silmille: ”Olen ateisti ja ylpeä siitä”. Paidan kantaja saa osakseen mulkaisuja.

28-vuotias Mould työskentelee australialaisessa kaivosyrityksessä, jossa on tavallista helpompi olla ei-uskonnollinen. Sielläkin hän on silti ainut ghanalainen ateisti.

Anglikaanisen isän ja katolilaisen äidin kasvattamana Mould oppi kunnioittamaan uskontoja. Työpaikallaankin hän painaa päänsä yhteisen rukouksen ajaksi.

”Painamalla pääni osoitan kunnioitusta rukoileville.”

Mouldista tuli ateisti kuusi vuotta sitten. Aiemmin hän on joutunut teeskentelemään olevansa katolilainen.

”On vaikea sanoa ihmisille, ettei usko Jumalaan. He ajattelevat automaattisesti, että harjoitat sitten varmaan noituutta tai satanismia. He eivät voi uskoa, että et kuulu mihinkään muuhunkaan uskontokuntaan.”

Nyt Mouldilla on myös kohtalotovereita: ateisteja tai humanisteja, jotka haluavat herättää rationaalista ja kriittistä ajattelua. Se on heille tapa edistää muun muassa vähemmistöjen oikeuksia.

”Kirkot antavat ihmisille turhaa toivoa. Ikään kuin he pystyisivät parantamaan sairaita, antamaan viisumeita tai tekemään jostakusta rikkaan. Ihmisten tunteita käytetään hyväksi”, Mould sanoo.

Nuorena naisena hän kohtaa usein vähättelyä.

”Jos olet mies tai vanha, olet viisas. Jos kyseenalaistat vanhempia, osoitat epäkunnioitusta. Olet pikkutyttö, et tiedä mistä puhut.”

Asenteet ovatkin kuitenkin hitaasti muuttumassa. Keväällä Ghanan pohjoisosasta saatiin hyviä uutisia: paikalliset johtajat kielsivät vammaisten lasten rituaalisurmat. Lasten uskottiin olevan pahojen henkien valtaamia.

Mouldin mielestä muutoksesta kertoo myös John Mahaman valitseminen presidentiksi. Mahama tulee muslimivaltaisesta pohjoisesta, vaikka on kristitty.

”Hän onnistui vakuuttamaan ihmiset siitä, että ymmärtää kaikkia puolia”, Mould arvioi.