Artikkelikuva
Kuvassa on Hamza ja hänen isänsä Ahmad. Isä ja kaikki hänen kuusi poikaansa ovat olleet vankilassa. He ovat maanviljelijöitä alueella

Alaikäisenä vankilassa

14-vuotias Hamza on vangittu jo kolmesti. Hän tietää, mitä sadat lapset joutuvat kokemaan miehitetyllä Länsirannalla.

Hamza Ahmad Abu Hashem odottaa kärsivällisesti vuoroaan Beit Ummarin hallintotalon suuressa kokous­huoneessa, kun ihmisoikeustarkkailijat haastattelevat hänen isäänsä. Ulkoisesti Hamza on kuin kuin kuka tahansa 14-vuotias teini, mutta hänellä on takanaan raskaita kokemuksia.

Kotikylä Beit Ummar on laittomien siirtokuntien puristuksissa Länsirannalla sijaitseva palestiinalaiskylä, joka tunnetaan jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista ja lasten pidätyksistä. Vuonna 2012 kylässä pidätettiin kaikkiaan 68 alle 18-vuotiasta lasta.

Israelin viranomaiset ovat passittaneet Hamzan vankilaan jo kolmesti. Ensimmäisellä kerralla poika oli vasta 11-vuotias.

”Upseeri tuli huoneeseeni ja herätti minut noin kahdelta aamuyöllä. Hänellä ei ollut naamiota. Muilla sotilailla oli kommandopipot. He rikkoivat huonekaluja, sotkivat keittiön ja läimivät minua”, Hamza kertoo ensimmäisestä pidätyksestään.

Hamzan isän, Ahmadin, käskettiin kutsua kaikki lapset yhteen huoneeseen. Häneltä tivattiin lasten lempinimiä.

”Ketä kutsutaan Hamha-nimellä, he kysyivät. Joku oli maininnut nimeni jossain kuulustelussa. Minulle tehtiin ruumiintarkastus perheeni edessä. Minut vietiin ulos. Isäni yritti selittää ja häntä lyötiin. Kotiini heitettiin kyynelkaasupommi, ja moni perheenjäseneni joutui sairaalaan”, Hamza kertoo.

Sotilaat pidättivät Hamzan, sitoivat hänen silmänsä ja veivät hänet siirtokunnassa sijaitsevalle poliisiasemalle.

”Kuulusteluissa upseeri laittoi aseensa pöydälle ja vyön kaulalleni. Hän kertoi, että jos en myönnä  kivien heittelyä, hän kuristaa minut. Istuin maassa ja upseeri huusi: Tunnusta että heitit Molotovin cocktailin!’”

”En tunnustanut, joten minua lyötiin.”

Tunnustus Palestiinassa tarkoittaa hepreankielisen asiapaperin allekirjoittamista. Vain harva palestiinalainen osaa hepreaa. Molotovin cocktailin heittämisestä voi saada seitsemän vuoden vankeustuomion.

Oikeussali on vankilaakin pelottavampi paikka

”Lopulta upseeri kertoi missä olin ja että saisin soittaa isälleni. Minut siirrettiin vankilaan – oikeastaan orpokotiin, jossa vietin 40 päivää. Minut vietiin 15 kertaa oikeuteen, mikä on vankilaakin pelottavampi paikka”, Hamza sanoo.

Hän kertoo, että oikeudenkäyntipäivinä pitää herätä aikaisin ja odottaa kädet ja jalat kahlittuna, että oma nimi huudetaan.

”Sitten odotetaan linja-autoa, jonka sisällä on sellejä. Siellä on kuuma, ei valoa, ei näe ulos, ei saa puhua, eikä vessaa tai vettä ole tarjolla. Istut kädet sidottuna selän taakse ja jalat kahlittuna rautaiseen tuoliin. Koskaan ei tiedä, kauanko matka oikeuteen kestää”, Hamza kertoo.

Israelissa palestiinalaisiin sovelletaan sotaoikeutta, jonka mukaan 12-vuotias voidaan tuomita kuudeksi kuukaudeksi vankilaan. Unicef raportoi pidätettyjen ja vangittujen palestiinalaislasten kokevan nöyryytystä ja kidutusta.

”Tietävätkö lukijat, että täällä pidätetään 11-vuotiaita? Luulevatko he, että palestiinalaiset ovat onnellisia?” Hamza kysyy haastattelun jälkeen, ja kertoo jatkossakin osallistuvansa mielenosoituksiin maansa puolesta.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!