On melkein 500 vuotta siitä, kun englantilainen Thomas More kirjoitti latinaksi kirjan, joka nykyään tunnetaan nimellä Utopia.

Moren keksimän utopia-sanan juuret ovat kreikassa. Sanan loppuosa tarkoittaa paikkaa, alku taas kieltoa. Alkuperäiseltä merkitykseltään utopia on siis paikka, jota ei ole. More kuvaa kirjassaan kaukaisella saarella sijaitsevan ihanneyhteiskunnan, jossa elämä on auvoisaa ja ihmiset keskenään tasa-arvoisia.

Harras kirkonmies, kuolemansa jälkeen pyhimykseksi julistettu More oli asemassa, jossa kuninkaan tai kirkon toimien suora arvostelu ei ollut mahdollista. Siksi hän teki sen kiertotietä. Sen sijaan, että olisi kuvannut oman yhteiskuntansa ongelmia, hän kuvitteli maailmaan, jossa kaikki ongelmat olisivat historiaa.

Utopia on keino paitsi suunnitella tulevaa, myös osoittaa, mikä nyky-yhteiskunnassa on pielessä.

Utopian vastakohta on dystopia, eli tulevaisuudenkuva, jossa yhteiskunta muuttuu totalitaristiseen ja epätasa-arvoiseen suuntaan. Yksi tunnetuimmista dystopioista on George Orwellin kirja 1984. Siinä hän kuvitteli maailman, jossa Isoveli valvoo kansalaisia näiden yksityisyydestä piittaamatta. Vähän niin kuin nykyään verkossa.

Arkikielessä utopialla viitataan lähinnä yleiseen haihatteluun. Suunnitelman kuin suunnitelman voi torpata syyttämällä sitä utopistiseksi. Samalla joistakin utopioista löytyy tulevan todellisuuden siemen.

Moni ennen uskomattomalta tuntunut ei ole enää utopiaa, tietävät hakukoneetkin. Mikä kaikki vaikkapa Googlen mielestä ”ei ole utopiaa”? Juhannus ilman hyttysiä, toimiva kiinteistöpesula ja maksuton joukkoliikenne. Kippis sille!

Pia Laine

Kurdistanista hyvinvointivaltio

Kurdistan suuntaa kohti hyvinvointivaltiota uuden, Euroopassa koulutetun sukupolven voimin.

Kurdistanin tasavallan parlamentti hyväksyi helmikuussa 2034 esityksen, jonka mukaan maata pyritään kehittämään kohti pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Suurin osa parlamentaarikoista kannatti esitystä. Samalla päätettiin siirtyä kaikille ilmaiseen terveydenhuoltoon ja peruskouluun vuoteen 2037 mennessä.

Parlamentti hyväksyi myös siirtymisen progressiiviseen verotukseen. Sen osalta keskustelu ja väittely kävi kiivaana ja esitys hyväksyttiin vain pienellä äänten enemmistöllä. Verotuksen katto asetettiin 55 prosenttiin.

Itsenäistymisen jälkeen Kurdistaniin on saapunut paljon kurditaustaisia muuttajia Pohjois-Amerikasta, Australiasta ja etenkin Euroopasta. Heistä useimpien vanhemmat tai isovanhemmat pakenivat Kurdistanista 1980- ja 90-luvuilla. Monet tulijoista ovat korkeasti koulutettuja. He ovat kasvaneet Kanadan, Suomen ja Ruotsin kaltaisissa maissa, joissa rauha, sananvapaus ja hyvinvointi ovat olleet itsestäänselvyyksiä.

Yksi palaajista on 33-vuotias Ronya Khalidi, maan tuore pääministeri.

”Olen syntynyt Norjassa ja siellä sain hyvät eväät tulevaisuudelleni. Kun Kurdistan julistettiin itsenäiseksi valtioksi, en ollut uskoa sitä, se tuntui unelta. Nyt alan ymmärtää, että kansani on vapaa. Haluan auttaa ja tehdä parhaani, jotta Kurdistanista tulisi hyvinvointivaltio. Haluan kierrättää hyvää”, Khalidi sanoo.

Ronya ja hänen Suomessa syntynyt aviomiehensä Aram Khalidi muuttivat Kurdistanin pääkaupunkiin. Aram Khalidi on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta.

”Ymmärrän kuinka vaikeaa kurdien on Kurdistanissa käsittää, että pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli voisi olla mahdollista täällä. Mutta kuka osasi odottaa Kurdistanin itsenäistymistä, tai Neuvostoliiton kaatumista?” Aram Khalidi kysyy.

Puolesta ja vastaan

Progressiivinen verotus herätti ennen hyväksymistään paljon keskustelua Kurdistanissa. Sitä vastustivat etenkin ne ryhmät, jotka ovat vaurastuneet öljy- ja turismituloilla. Progressiivisen verotuksen pelättiin edistävän laiskuutta.

Varakkaat kurdit jakautuivat verotuskysymyksessä kahteen leiriin. Progressiivisen verotuksen kannattajista suuri osa oli syntynyt Euroopassa tai Kanadassa. Vastustajista suurin osa taas oli asunut koko ikänsä Kurdistanissa.

Verolait synnyttivät myös mielenosoituksia. Viime kuussa yli 200 000 henkeä vaati progressiivisen verotuksen nopeampaa hyväksymistä parlamentissa. Mielenosoituksen jälkeen tilanne kärjistyi yhteenotoiksi, kun lain vastustajat hyökkäsivät sen kannattajien kimppuun, mailat ja kivet aseinaan. Poliisi reagoi välittömästi.

”Emme pitäneet ketään pidätettynä yhtä päivää pidempään”, poliisiylijohtaja Aziz Lukman totesi.

Pidätysajat jäivät lyhyiksi, sillä lain vastustajat pyysivät yhteenottoja anteeksi heti tapahtumien jälkeen. He totesivat, ettei väkivalta kuulunut heidän suunnitelmiinsa ja pahoittelivat tilanteen eskaloitumista.

Pääministeri Ronya Khalidi kertoo ymmärtävänsä molempia osapuolia.

”Kun pohjoismaat alkoivat rakentaa hyvinvointivaltiota, sielläkin ajatusta vastustettiin. Argumentit olivat samankaltaisia kuin ne, joita nyt kuulemme Kurdistanissa. Ymmärrän huolet. Olen tyytyväinen, että saimme verotukselle 55 prosentin katon. Sen hyväksyivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki puolueet”, Khalidi totesi.

Toiveikas tulevaisuus

Kurdistan saattaa olla ensimmäinen Lähi-idän valtio, jossa hyvinvointivaltio toteutuu. Kyse ei ole vain puheista ja lupauksista, vaan hankkeen takana seisoo koko kansa, totesi pääministeri lehdistötilaisuudessa.

Valtiovarainministeri Sirwan Söylemez puolestaan painotti, että talouden täytyy olla kestävällä pohjalla, jotta Kurdistan voi tarjota kaikille kansalaisilleen perhetaustasta riippumatta reilun ja tasavertaisen lähtökohdan elämälle.

Työllisyys on Kurdistanissa korkealla tasolla. Eniten työllistävät turismi ja öljyteollisuus. Ammattiliittojen määrä on kasvanut viime vuosina. Ne neuvottelevat hallituksen ja työnantajien kanssa tulopoliittisista kokonaisratkaisuista.

”Meillä on paljon tehtävää. Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä Kurdistaniin hyvinvointivaltiotakaan rakenneta hetkessä”, Khalidi toteaa. ”Meidän pitää hyödyntää maaseudun mahdollisuuksia ja auttaa syrjäseutujen asukkaita. Emme voi rakentaa yhteiskuntaa vain öljyn ja turismin varaa. Meidän on kehitettävä myös maaseutua ja tuettava sen asukkaiden osallistumista yhteiskunnan tulevaisuuteen.”

Kurdistan on jo osoittanut, että parlamentarismi toimii maassa hyvin.

”Mikä tekee kurdeista niin erilaisia? Meillä on historiamme, joka muistuttaa meitä siitä, mitä me emme tahdo tulevaisuudeltamme”, Söylemez sanoo.

Seida Sohrabi
Kirjoittaja on kurdi. Hän opiskelee turun yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Tausta:

Kurdistaniksi kutsutaan kurdien asuttamaa aluetta, joka sijaitsee pääasiassa Turkin, Irakin, Iranin ja Syyrian alueella.

>  Kurdeja arvioidaan olevan 30-35 miljoonaa. Noin puolet asuu Turkin alueella. Suomessa asuu yli 10 000 kurditaustaista ihmistä.

>  Kurdeja yhdistää oma kieli ja kulttuuri. Kurdit ovat maailman suurin kansa ilman omaa valtiota.

>  Monet kurdit toivovat Kurdistanin olevan jonain päivän itsenäinen valtio. Valtiot, joiden alueella Kurdistan sijaitsee, vastustavat itsenäisyyttä. PL.

Menestystarina Suomi

Tuore tutkimus osoittaa, että Suomen satsaukset monikulttuurisuuteen ovat tuottaneet tulosta.

Suomalaisten 2020-luvun innovaatioiden ja menestystarinoiden takana on usein kulttuuriselta taustaltaan moninainen ammattilaisryhmä. Tähän tulokseen tuli brittiläisen Oxfordin yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteisen innovaatiokeskuksen (HELSOX) tutkimus. Tutkimusmateriaali kerättiin vuosien 2029–2033 välillä.

”Suomessa on onnistuttu 2010-luvun loppupuolelta lähtien yhdistämään lainsäädäntö ja käytännön toimenpiteet, jotka ovat turvanneet eri ryhmien kulttuuriset oikeudet”, toteaa tutkimusryhmää johtava professori Xoriyo Kaahin HELSOXista. 

Maahanmuuttajilla ja kulttuurivähemmistöillä on Suomessa oikeus oman äidinkielen opiskeluun, ja heidän yhdistyksensä saavat tukea kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Nämä oikeudet ovat periaatteessa olleet voimassa jo 1990-luvun lopulta lähtien, mutta Kaahinin mukaan niitä alettiin kunnolla toteuttaa vasta 2010-luvun loppupuolella.

”Vasta kun päättäjät heräsivät suurten sukupolvien ikääntymiseen ja väestönkasvun hiipumiseen, ymmärrettiin, että muuttajia tarvitaan. Kataisen hallituksen jälkeiset hallitukset muodostavat selkeän jatkumon, jossa Suomen kilpailukykyä maahanmuuttomaana alettiin parantaa ja maata tosissaan markkinoida potentiaalisille muuttajille. Tällöin ymmärrettiin kulttuuristen oikeuksien tärkeys vetonauloina.”

Lisäksi vahva hyvinvointivaltion perinne vetää muuttajia Pohjoismaihin. Pitkät perhevapaat ja varhaiskasvatuksen ja koulutuksen korkea taso kiinnostavat muuttajia.

Suomen lisäksi myös Ruotsissa on monikulttuurisuutta tukeva lainsäädäntö, mutta tutkimuksen mukaan Suomi on panostanut eniten monikulttuurisuuteen käytännössä.

Monokulttuurista monikulttuuriksi

Vielä parikymmentä vuotta sitten Suomen maine monikulttuurisuuden suhteen oli olematon. Maahanmuuttajia oli muihin rikkaisiin Euroopan maihin verrattuna vähän.

”Vaikka ikääntymisongelma tunnistettiin, Suomessa käärittiin hihat varsin myöhään”, sanoo Kaahin.

Maahanmuuton vastustajien nousu eduskuntaan koettiin erityisesti valtapuolueiden sisällä niin vaikutusvaltaiseksi, ettei monikulttuurisuudelle juuri löytynyt puolustajia – siitä huolimatta, että muuttoliike tiedettiin ainoaksi ratkaisuksi työvoimapulaan, Kaahin selittää.

Verrattain lyhyessä ajassa vahva satsaus muuttajiin sekä kulttuuristen oikeuksien toteuttaminen on tuottanut tulosta. 2020-luvun aikana Suomi alkoi nostaa profiiliaan maahanmuuttomaana, kiivaasta vastustuksesta huolimatta.

Kriitikot kiistävät tulokset

Tuore tutkimus ei ole ensimmäinen, jossa Suomea pidetään monikulttuurisuuden mallimaana. Samaan tulokseen on päädytty muun muassa tanskalaisessa, kiinalaisessa ja yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa.

Suomen ruusuinen maine on herättänyt myös paljon kritiikkiä. Suomi suomalaisille -puolueen kansanedustaja Pekka Ivanov ei usko tutkimustietoon. Ylelle antamassaan haastattelussa hän toteaa, ettei innovaatiomenestys johdu monikulttuurisuudesta vaan päinvastoin siitä, että Suomessa edelleen on vähemmän maahanmuuttajataustaista väestöä kuin monissa muissa maissa.

Monikulttuurinen politiikka voi olla hyväksi luovuudelle ja innovaatioille, mutta se myös johtaa integraatio-ongelmiin, väittää puolestaan kansallista identiteettiä Turun ja Helsingin yliopistoissa tutkinut Otso Impivaara.

”Meillä on iso somalialaisvähemmistö, joka on eristäytynyt valtakulttuurista. Jos muuttajat saavat valita, he säilyttävät oman kulttuurinsa, eivätkä identifioidu uuteen kotimaahansa. Pahimmassa tapauksessa monikulttuurisuus poliittisena suuntauksena johtaa paheneviin konflikteihin eri ryhmien kesken – ja lopulta kansallisvaltion rapautumiseen.”

Suomensomalialaisista väitöskirjan vuonna 2031 tehnyt Fatma Al-Muhannad ei usko Impivaaran visioon. Hänen tutkimuksensa mukaan somalialainen vähemmistö on juurtunut Suomeen.

”Suomensomalialaisilla on oma puolueensa. Kun otetaan huomioon, millaisista olosuhteista heidän esivanhempansa ovat lähteneet, on suoranainen ihme, miten nopeasti he ovat ensimmäisen tulijasukupolven jälkeen työllistyneet ja löytäneet paikkansa yhteiskunnasta.”

Al-Muhannadin mukaan suomensomalialaisten panos ikääntyvän väestönosan hoidossa niin työvoimana, organisaattoreina kuin inhimillisten ja kustannustehokkaiden ratkaisujen innovaattoreina on ollut erityisen merkittävä.

Heta Muurinen

Tausta:

Suomi on jo nyt teoriassa monikulttuurisuuden tai multikulturalismin mallimaa Euroopassa. Uutisessa mainitut kulttuuriset oikeudet kirjattiin yleisellä tasolla perustuslakiin vuonna 1993. Ainoastaan Ruotsilla on tämän päivän Euroopassa samantyyppinen vähemmistö- ja kotouttamispolitiikka, mutta kummassakaan maassa oikeudet eivät käytännössä toteudu riittävän hyvin. Suomessa esimerkiksi kielivähemmistöihin kuuluvien lasten äidinkielen opetus saatetaan järjestää niin kaukana omasta koulusta, etteivät he pääse osallistumaan opetukseen. Yhdistystoiminnan tuki on tarpeisiin suhteutettuna varsin vaatimatonta.

>  Tilastokeskuksen mukaan jo tällä hetkellä muuttoliike muodostaa isomman osan väestönkasvustamme kuin syntyvyys. Viimeisimmän väestöennusteen mukaan vuodesta 2032 lähtien Suomessa kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin syntyy. Kyseisestä vuodesta alkaen väestönkasvu on siis kokonaan maahanmuuton varassa.

>  Maahanmuutto Suomeen tulee lisääntymään. Lähtötasomme on kuitenkin niin matala, että tulemme tuskin kirimään kiinni muita läntisen Euroopan maita 20 vuodessa.

>  Suomella ei ole tällä hetkellä aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Vain 10–15 prosenttia tänne muuttavista tulee työn perässä. Esimerkiksi Tanska, Alankomaat ja Britannia rekrytoivat tällä hetkellä koulutettuja työntekijöitä ulkomailta paljon laajemmassa mittakaavassa.

>  Jo nyt voidaan ennustaa menneisyyden perusteella, että kolmesta suurimmasta maahanmuuttajaryhmästä ainakin yksi, virolaiset, tulee parin seuraavan sukupolven aikana sulautumaan suomalaisiin. On mahdollista, joskaan ei yhtä varmaa, että myös venäläisten maahanmuuttajien jälkeläiset suomalaistuvat. Sen sijaan somalialaiset avioituvat yleensä samantaustaisen puolison kanssa. Muuta väestöä korkeamman syntyvyyden vuoksi suomensomalialaisista tullee merkittävä kulttuurivähemmistö. Isot muutokset kuuluvat muuttoliikkeeseen. On mahdollista, että tulevaisuuden Suomessa onkin jokin aivan uusi kulttuurivähemmistö, jota emme vielä osaa edes arvata. HM.

Taustahaastateltavina siirtolaisinstituutin johtaja Ismo Söderling ja kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen erikoistutkija Pasi Saukkonen.

Vapaa Kuuba

Viisi vuotta vaalien jälkeen kuubalaiset opettelevat elämään uudenlaisessa vapaudessa. Monet suomalaiset haaveilevat eläkepäivistä Kuuban lämmössä.

Kuuban demokraattisen tasavallan ensimmäisistä vaaleista on kulunut viisi vuotta. Vaikka vuoden 2029 ylivoimainen voittaja oli Kuuban kommunistinen puolue, ovat vaalit merkinneet isoa muutosta. Enää puolue ei päätä yksin, miten maassa eletään.

”Meillä on nyt uusi perustuslaki, joka takaa, että valta on oikeasti kansalla. Meillä on vapaus matkustaa, minne haluamme ja mediassa kerrotaan asioista monipuolisesti”, iloitsee Ines Rojas, 23.

Rojas on juuri tulossa työhaastattelusta. Hän haki lääkärin harjoittelupaikkaa Havannan yliopistollisesta keskussairaalasta. Tunnelma on toiveikas.

”Uskon saavani paikan.”

Myös Rojasin vanhemmat ovat lääkäreitä.

”He ovat kannustaneet minua opinnoissani ja olen heille paljosta kiitollinen. He muistuttavat minua aina, että toisin kuin heillä nuoruudessaan, minulla on tulevaisuus.”

Harjoittelupaikan lisäksi Rojasilla on myös toinen unelma: talvinen Suomi. Siksi hän on menossa tapaamaan suomalaista pariskuntaa läheiseen kahvilaan.

Loma-asunto Kuubasta

Kuuban rajat avattiin viisi vuotta sitten. Turismi on ollut Kuuban pääelinkeinoja jo pitkään ennen demokratisoitumista, mutta vapautuminen on houkutellut maahan entistä enemmän matkailijoita. Osa heistä on aikeissa asettua aloilleen.

Cafe Havannassa odottavat Johanna Lahtinen, 63, ja Antti Lahtinen, 67. He unelmoivat loma-asunnosta Kuubassa. Amigos-järjestö järjestää asunnonvaihtoja kuubalaisten ja ulkomaalaisten välille. Järjestö on ehdottanut Lahtisille vaihtokohteeksi Rojasin vanhempien taloa.

”Antti on jäämässä eläkkeelle vuoden, parin sisällä ja itse pystyn tekemään etätöitä varsin vapaasti, joten työt eivät meitä pidättele Suomessa”, sanoo Johanna Lahtinen.

Kuuba houkuttelee Lahtisia paitsi salsatanssiharrastuksen myös edullisuuden takia.

”Eläkkeet ovat nykyisin kovin pieniä ja vaikka meillä on säästöjä, on tervetullutta, jos niihin ei tarvitsisi heti koskea”, Antti Lahtinen sanoo.

Unelmia Suomesta

Ines Rojas esittelee Lahtisille vanhempiensa taloa. Siirtomaa-ajalta peräisin oleva huvila sijaitsee aivan Havannan kupeessa, meren rannalla. Lopuksi istutaan terassille katselemaan kuvia Lahtisten omakotitalosta Hyvinkäällä.

”Odotan kovasti Suomen näkemistä. Haluaisin nähdä lunta ja päästä luistelemaan!” kertoo Rojas. Hän seuraa vanhempiaan Suomeen, kun harjoittelu sairaalassa sen sallii.

Amigos-järjestö auttaa kuubalaisia matkakuluissa. Ulkomaalaiset vaihtokumppanit maksavat järjestölle kiinteän summan vaihtopalvelusta. Maksusta huolimatta vaihto-ohjelma on halpa tapa lomailla myös suomalaisille. Vaihdon kestosta sopivat kumppanit keskenään. Lahtiset suunnittelevat joulun viettoa Kuubassa yhdessä lastensa perheiden kanssa, mutta Ines Rojas toivoo heidän päätyvän pidempään vaihtojaksoon.

”Toivon, että ystävystymme ja voimme jatkaa vaihtoa myöhemminkin. Haluaisin löytää töitä Suomesta. Ja miehen. Toivon rikastuvani siellä, sillä olen kuullut lääkärien ansaitsevan hyvin maassanne.”

Rojas vilkaisee Lahtisia ja naurahtaa: ”On ehkä rohkeaa sanoa näin, kun emme ole vielä sopineet jatkosta Lahtisten kanssa, mutta minun sukupolveni kuubalaiset ovat oppineet unelmoimaan. Meidän täytyy tehdä niin aiempienkin sukupolvien puolesta.”

Tausta:

Kuuba on sosialistinen saarivaltio Karibianmerellä. Kuubassa on 11,5 miljoonaa asukasta.

>  Presidentti Fidel Castro hallitsi maata vuoden 1959 vallankaappauksesta vuoteen 2008. Sen jälkeen presidenttinä on toiminut Castron nuorempi veli Raul Castro. Hän tulee luopumaan vallasta vuonna 2018. Maailmalla arvuutellaan, mitä Kuuballe tapahtuu Castrojen jälkeen.

>  Maassa on yksipuoluejärjestelmä, jota hallitsee Kuuban kommunistinen puolue. Viime vuosina puolue on tehnyt varovaisia uudistuksia, joiden uskotaan valmistelevan yhteiskuntaa Castrojen jälkeiseen aikaan. HM.

Taustahaastateltavina jutussa Kuubaa tutkinut kustantaja Aleksi Siltala sekä joukko Suomessa asuvia kuubalaisia.