Mongolialaisella kurkkulaululla ja punkrockilla täytyy olla jokin sielunsisaruus – mongolialais-kiinalaisen Hanggain perustaja Yiliqi ei ole ainoa entinen punkkari, joka on vaihtanut etnisiin soundeihin. Sukulaisuutta voisi perustella silläkin, että vaikka Hanggai uudistaa kurkkulaulun perinnettä, se ei tee sitä mitenkään räävittömästi pilkaten, vaan pikemminkin suurella kunnioituksella. Lauluissa on mukana kitaroita ja banjoja, joita ei takuulla näppäilty Mongolian aroilla musiikinlajin syntyaikoina – mutta ne soivatkin vain täydentävinä tekijöinä, eivät perustana.
Hanggain muusikoiden näkökulmasta kyse ei ole niinkään perinteen uudistamisesta kuin uudelleen löytämisestä ja keksimisestä. He kun ovat kaupunkilaisia, jotka eivät ole saaneet musiikkiaan suvunperintönä ja syntymälahjana. Kun he laulavat aroista, vuorista ja paimentolaiselämästä, lauluissa soi kaipuu maailmaan, johon heillä ei ole pääsyä. Meille muille ne luovat uljaana aukeavan näkymän paimentolaiskulttuuriin. Kurkkulaulun mörisevä ja äänen vinkeästi kahtia jakava tekniikka on toki yhä useimmille vieras, mutta suomalaisia kansanlauluja muistuttavat sävelmät tarttuvat herkästi korvaan ja miehekkäästi laukkaavat rytmit vievät mukanaan. Punkin energiaa, iloista sellaista.
Kuuntele levy Spotifysta:
Yhtye esiintyy Maailma kylässä -festivaalilla lauantaina 25.5.