Libanonilainen ud-luutun soittaja ja orkesterinjohtaja Rabih Abou-Khalil on palannut parin vuoden takaisen elokuvamusiikkiin poikkeamisen jälkeen jo aiemmilta vuosikymmeniltä tuttuun, moniaineksiseen tyyliinsä. Paluu vanhaan on erittäin tervetullut, sillä juuri tällaisessa leikittelevässä virtuositeetissa hän on vertaansa vailla. Huumorin alla kulkee kuitenkin tummempi pohjavirta, sillä Abou-Khalil on sanonut albumin olevan hänen reaktionsa arabikevääseen. Lupaavan alun jälkeen näyttää siltä, että arabikansoilla on entistä vähemmän kulttuurisia vapauksia. Abou-Khalil sitä vastoin käyttää musiikillisia vapauksiaan täysimääräisesti. Vaikka pohjana on Välimeren itäpohjukan arabimusiikki, huipputaidokas monikansallinen kvintetti ottaa omakseen koko maailman. Sardinialainen Gavino Murgia soittaa saksofonia ja hallitsee erikoisen, kurkkulaulua muistuttavan muinaissardinialaisen laulutyylin. Italialainen Luciano Blondini soittaa harmonikkaa, ranskalainen Michel Godard tuubaa ja bassoa, ja yhdysvaltalainen Jarrod Cagwin erilaisia lyömäsoittimia. Yhtye on ollut kasassa jo yli 15 vuotta, joten ei ole ihme, että jazz-henkinen yhteissoitto sujuu kuin ajatus.
Kuuntele levy Spotifysta: