Virsiä on viime vuosina uusiksi tulkinnut useampikin artisti, mutta joikaaja Wimme Saaren ja bassoklarinettia soittavan Tapani Rinteen uustulkinnat ovat aivan omassa luokassaan ja lajissaan –  niin kaukana yleisön suosion kalastelusta kuin pääsee. Poikkeuksellista on jo se, että Saari laulaa virret saameksi. Erittäin hienovaraisen elektroniikan värittämät, hiljaista voimaa ja rauhallista läsnäoloa henkivät esitykset eivät pyri modernisoimaan menneiltä vuosisadoilta periytyviä sävelmiä. Suunta on pikemminkin menneisyyteen, siihen jo lähes myyttiseen todellisuuteen, jossa näitä virsiä on Lapissa ensimmäisiä kertoja veisattu – mutta toisaalta myös muusikoiden omaan menneisyyteen, jossa kotona veisatut virret olivat lapsen ensimmäisiä musiikillisia vaikutteita. Menneen kautta koukkaaminen tuottaa ajatonta avantgardea, joka hengittää omassa maailmassaan äärimmäisen sisäistyneesti ja avaa myös uskontoon viileästi asennoituvalle kuuntelijalle ikkunan uskottavaan yksilölliseen hengelliseen kokemukseen. Saarella ja Rinteellä on ollut muutamassa kappaleessa apuna live-elektroniikan mestari Tuomas Norvio, ja kokonaisuudelle suuri merkitys on epäilemättä ollut myös Pauli Saastamoisen äänisuunnittelulla. Albumilla todellakin voi sanoa kuulevansa sound designia, sillä itsessään yksinkertaisen keskittyneen kuuloinen musiikki elää vivahteikkaassa akustisessa maisemassa. Myös luonnonäänillä on oma sijansa.