”Olemme olleet sodassa seitsemän kamalaa, sekavaa päivää.”
Näillä sanoilla alkaa The Washington Post -lehden joulukuussa julkaisema juttu hyökkäyksestä Havaijille.
Juttu on silminnäkijän kuvaus siviileistä taistelussa, joka pakotti Yhdysvallat mukaan toiseen maailmansotaan. Pearl Harborista, joulukuulta 1941. Juttu odotti julkaisuaan 71 vuotta.
Luen kuukausittain kymmeniä sodista kertovia lehtijuttuja ja analyysejä. Miksi juuri tämä pysäytti?
Jutusta puuttuu täysin nykyisestä sotajournalismista tuttu etäisyys ja ulkopuolisen näkökulma. Sitä ei ole kirjoittanut sotaan erikoistunut kirjeenvaihtaja, vaan paikallisen Honolulu Star-Bulletin -lehden silloinen toimittaja Betty McIntosh.
Kirjoittaja kuvaa tuhoja ja ruumiita kotikulmillaan. Hän varoittaa havaijilaisia naisia, ettei kauhuilta pidä sulkea silmiään vaan varautua siihen, että ne voivat kestää vuosia.
McIntosh oli saanut lehdeltään toimeksiannon kirjoittaa sodasta naisen näkökulmasta. ”Se oli aika vaikeaa, koska en ymmärtänyt, miksi naisilla ja miehillä olisi siinä eroa”, kertoo videohaastattelussa nyt 97-vuotias, elämäntyönsä vakoojana tehnyt McIntosh.
Jutun kohdalla ei tarvitse miettiä, kenen puolella kirjoittaja on tai kenen asiaa hän ajaa. Ei arvioida jutun lähteitä ja heidän intressejään. McIntosh ei spekuloi syitä tai syyllisiä, eikä paketoi juttuaan yhden ihmisen kokemusten välityksellä kerrotun tarinan muotoon.
McIntosh yksinkertaisesti vain kuvaa näkemäänsä. Se tuntuu nykyjournalismiin verrattuna tuoreelta.
Hän myös kertoo vailla sentimentaalisuuden häivää, miltä yhtäkkinen sodan keskelle joutuminen tuntuu: ”Ensimmäistä kertaa tunsin sen lamaannuttavan kauhun, jonka koko Lontoo on tuntenut jo kuukausia. Se on kauhua siitä, ettet pysty tekemään muuta kuin kaatua vatsallesi ja toivoa, ettei pommi putoa päällesi.”
McIntoshin teksti oli niin vahva ja koskettava, ettei Honolulu Star-Bulletinin päätoimittaja koskaan julkaissut sitä. Hänen mielestään sen yksityiskohtaisuus olisi järkyttänyt lukijoita liikaa.
Ehkä olisikin. McIntoshin lakoninen kuvaus ruumishuoneella olevan punapuseroisen tytön käteen puristuneesta hyppynarusta aiheuttaa kylmiä väreitä vuosikymmentenkin jälkeen.