Osalla Tansanian maaseudun terveyskeskuksista on nyt valmius tehdä keisarileikkaus, mikä voi pelastaa monen äidin hengen. Leikkauksia tekevät terveysalan työntekijät saavat vähintään kahden vuoden lisäkoulutuksen tehtävään.
Länsi-Tansaniassa Kigoman alueella asuvalle Joanithalle on tehty kolme keisarileikkausta aluesairaalassa, joka sijaitsee satojen kilometrien päässä. Nyt hän tuli Kakonkon terveyskeskukseen, joka on ”vain” 150 kilometrin päässä kotikylästä.
Joanitha on tyytyväinen leikkaukseen. ”Yksi ystäväni kuoli viime vuonna synnytykseen lapsenpäästäjän kotona. Toinen synnytti kuolleen lapsen matkalla sairaalaan”, hän kertoo.
Kigoman alueella uudistettiin vuonna 2009 yhdeksän terveysasemaa. Maailman keuhkosäätiön pilottihankkeeseen sisältyi myös peruskirurgian opetusta.
Kuusi leikkausta viikossa
”Olemme hoitaneet kaikki vaikeat tapaukset onnistuneesti, ja naiset ovat voineet synnyttää turvallisesti”, kertoo leikkauksia tekevä Abdu Mapinduzi, joka johtaa Kigoman terveysasemaa.
”Kun meille tulee vaikea tapaus, kaikki muu ikään kuin pysähtyy ja keskitymme pelastamaan ihmiselämää”, hän kuvaa.
Keisarileikkaukset alkoivat asemalla vuonna 2010. Mapinduzin mukaan synnytysten määrä on sen jälkeen yli kaksinkertaistunut. Keisarileikkauksia tehdään keskimäärin kuusi viikossa.
”Olemme luoneet ruohonjuuritason verkoston, joka opastaa ongelmallisesta raskaudesta kärsiviä naisia hankkiutumaan tänne tai aluesairaalaan.”
Aiemmin naiset eivät lähteneet terveysasemalle, koska tiesivät, ettei siellä pystytä tekemään leikkausta. ”Osa jäi kotiin turvaten jumalan armoon”, Mapinduzi jatkaa.
Äitiyskuolleisuus kuriin
Tansaniassa on korkea äitiyskuolleisuus: keskimäärin 578 äitiä menehtyy sataatuhatta elävänä syntynyttä lasta kohti. Maailman terveysjärjestön mukaan luku on kehitysmaissa keskimäärin 240 ja teollisuusmaissa 16.
Vielä 1980-luvulla Kigoma johti Tansanian äitiyskuolleisuustilastoa ja menehtyneitä oli 933 sataatuhatta lasta kohti. Tohtori Godfrey Mbaruku onnistui kuitenkin pudottamaan luvun vain 186:een vuonna 1991.
Mbarukun työ houkutteli Kigomaan ulkomaisia avustusjärjestöjä, ja hän pitää Kigoman terveyskeskusten leikkausvalmiutta erittäin järkevänä.
”Enemmistö tansanialaisista asuu maalla. On huono vitsi kuvitella, että he selviytyisivät aluesairaaloihin. Äidit eivät kuole kroonisiin sairauksiin, vaan akuutteihin hätätapauksiin”, Mbaruku selittää.
Kigoman esimerkki on rohkaiseva, mutta tansanialaiset terveysjärjestöt pelkäävät hankkeen lopahtavan, kun ulkomainen rahoitus ehtyy. ”Koko Tansanian äitiyskuolleisuus ei käänny laskuun, ennen kuin valtio osoittaa alalle lisää määrärahoja”, Sikika-järjestön johtaja Irenei Kiria painottaa. IPS