Y li kaksi miljardia ihmistä – neljännes maapallon väestöstä – käyttää internetiä. Muutamassa vuodessa Facebookiin on rekisteröitynyt liki miljardi käyttäjää. Se on huikea määrä ihmisiä ja yhteyksiä.
Sosiaalinen media luo uusia mahdollisuuksia myös kansalaisjärjestöille. Yksi uuden aikakauden lapsista on crowdfunding eli joukkorahoitus.
Menetelmä kehitettiin Yhdysvalloissa 1990-luvulla taideprojekteille. Tarkoitusta varten perustetuilla internet-sivustoilla projektit voivat esittäytyä ja ihmiset tukea niitä eri summin.
Tavallisesti tukijat saavat vastalahjaksi jotakin. Viidellä eurolla elokuvaa tukeneiden nimi näkyy loppukiitoksissa ja 25 euron panostuksen antaneille tulee valmis elokuva dvd:nä kotiin.
Espanjaan joukkorahoitus rantautui reilu vuosi sitten. Siitä on lyhyessä ajassa tullut suosittu myös kansalaisjärjestöjen keskuudessa. Jopa siinä määrin, että alalla puhutaan muoti-ilmiöstä.
”Talouskriisin myötä kansalaisjärjestöille suunnattuja tukia ja kehitysyhteistyön määrärahoja on leikattu. Uusia rahoitusmuotoja kaivataan”, perustelee Arancha Cejudo, yksi kansalaisjärjestöille suunnatun hazloposible.org -joukkorahoitussivuston ylläpitäjistä.
Suosiota selittää myös joukkorahoituksen toimivuus. Sivustosta riippuen menetelmää soveltaneista hankkeista 50–80 prosenttia on saatettu päätökseen.
Pitkäjänteisyydestä hetken huumaan
Joukkorahoitus on enemmän kuin rahoituskanava. Taidepuolella puhutaan demokraattisesta kulttuurintuotannosta ja aktiivisesta kuluttamisesta. Kun ihmisistä tulee ruohonjuuritason kulttuurintuottajia, heille siirtyy pala valtaa päättää, millaista kulttuuria tuotetaan.
Kansalaisjärjestöille lahjoitukset ovat olleet osa rahoitusta pitkään. Joukkorahoitus eroaa olennaisesti perinteisestä lahjoittamisesta.
”Lahjoittajat sitoutuvat järjestöön pitkäaikaisesti kuukausilahjoituksella”, Cejudo sanoo.
”Joukkorahoituksen tuki on kertaluonteista. Järjestöä tärkeämpää on hanke ja sen päämäärät.”
Lahjoittajien kannalta joukkorahoitus mahdollistaa tuen selkeämmän kohdentamisen.
Alkuperäisväestöjen oikeuksia puoltavat voivat etsiä asialleen omistautuneita hankkeita, tai tukensa maakohtaisesti suuntaava voi hakea tiettyyn maahan keskittyviä projekteja.
Aktiivisuuttakin tarvitaan. Automaattinen kuukausilahjoitus on vaivaton tuen muoto, muttei vaadi sen kummempaa osallistumista. Joukkorahoituksella osallistuva puntaroi tietoisemmin lahjoituksensa merkitystä ja etsii aktiivisemmin erilaisia mahdollisuuksia.
”Haasteena on kehittää osallistumista”, Cejudo miettii: ”Miten saada ihmiset kokemaan projektit omakseen? Nyt monilla hankkeilla on blogi, josta kehitystä voi seurata, mutta se ei yksin riitä.”
Kulttuuripuolella joukkorahoituksen suosiota selitetään juuri osallistumisella. Elokuvaa tukeneille järjestetään oma ensi-ilta ja levyn julkaisua tukeneille pidetään konsertti. Projektista tulee enemmän oma.
Vailla sudenkuoppia hankekeskeinen joukkorahoitus ei ole. Parhaiten menestyvät projektit, jotka vetoavat suuren yleisön tunteisiin.
Afrikan lasten nälkä liikuttaa enemmän kuin Perun Andien mestitsiväestön poliittinen voimaannuttaminen. Selkeisiin materiaalisiin tavoitteisiin sitoutuvat projektit menestyvät parhaiten.
Sosiaalisen median lapsi
Joukkorahoitus muuttaa rahoituksen ohella viestintää: sana leviää sosiaalisessa mediassa. Habitáfrica on soveltanut menetelmää Namibian bushmannien viljelyhankkeen tukemiseen
Tiedottaja Arantxa Freire näkee edut suhteessa suoramarkkinointiin suurina.
”Tilastojemme mukaan tuhat lähetettyä sähköpostia saa kymmenen ihmistä osallistumaan.
Sosiaalisessa mediassa sana leviää tehokkaammin järjestön kohderyhmän ulkopuolelle”, Freire sanoo.
Uusien ihmisten tavoittaminen on tosin haasteellista sinänsä. Monien joukkorahoitusta käyttäneiden hankkeiden tukijat ovat järjestöjen vanhoja tukijoita. Tällöin joukkorahoituksen käytössä ei ole mieltä.
”Tavoitteena on uusien ihmisten löytäminen. Se vaatii laajaa verkostoitumista sosiaalisessa mediassa ja kiinnostavien sisältöjen luomista”, sanoo Xose Ramili Ongawa-järjestöstä.
Menetelmän avulla se on rakentanut kaivoja tansanialaiseen kylään ja asentanut aurinkopaneelit terveyskeskukseen Mosambikissa.
Sosiaalisen median mahdollisuuksista kertoo yhdysvaltalaisen Invisible Childrenin Kony 2012 –dokumentti. Ugandalaisen Joseph Konyn lapsisotilaisiin liittyviä sotarikoksia käsittelevän videon näki internetissä alle kuukaudessa sata miljoonaa ihmistä. Dokumenttia on tosin kritisoitu sensaationhakuisuudesta. Järjestön syytetään suoltavan suuria summia tiedotukseen, suora apu jää vähemmälle.
”Joukkorahoitus mullistaa viestinnän keinoja”, Freire sanoo: ”Kun rahoitus kytkeytyy näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa, järjestöiltä vaaditaan vastuuntuntoa. Viesti on paketoitava helposti ymmärrettävään muotoon, populismiin sortumatta.”
Sosiaalinen media lisää myös projektin, tukijoiden ja tuen kohteena olevan yhteisön suoran vuorovaikutuksen mahdollisuuksia. Espanjassa joukkorahoituksella toteutetut hankkeet ovat olleet pieniä. Niiden kustannukset liikkuvat muutamasta tuhannesta 10 000 euroon.
”Joukkorahoitus on uutta ja järjestöt vasta tutkivat sen tarjoamia mahdollisuuksia. Ensimmäisille hankkeille asetetaan vaatimattomat tavoitteet”, Ramili sanoo: ”Mahdollisuudet niin rahoituksen kuin viestinnän saralla ovat huikeat.”