Näyttävistä yritysten arvostelukampanjoistaan tunnettu Greenpeace alkaa olla poikkeus järjestökentällä. Se rahoittaa toimintansa ainoastaan yksityishenkilöiden lahjoituksilla, kun taas suurin osa niin isoista kuin pienistä järjestöistä virittelee yhteistyökuvioita bisnesmaailman suuntaan.
Suomen ylioppilaskuntien liitossa pohdittiin vuodenvaihteessa yritysyhteistyön aloittamista kehitysyhteistyöhankkeissa. Suomen World Visionissa on tehty uusi yritysyhteistyöohjelma ja esimerkiksi Solidaarisuus sanoo käyvänsä keskusteluita uusista kumppaneista.
Suuret kansainväliset järjestöt ja yritykset ovat tehneet yhteistyötä jo vuosikausia. Yritysten puhtaat rahalahjoitukset ovat kuitenkin jäämässä taakse. Tilalle haetaan uusia yhteistyömuotoja ja monivuotisia kumppanuuksia, jotka liittyvät omaan toimialaan.
Syynä ovat osin taloudelliset suhdanteet.
Puhutaan strategisista kumppanuuksista ja win-win-tilanteesta, jossa niin järjestöt kuin yritykset tuntevat voittavansa.
”Yritys voi yhteistyön avulla lisätä työntekijöiden hyvinvointia ja operationaalista tehokkuutta, hallita riskejä sekä kehittää suhteita paikallisyhteistöihin. Järjestö taas pystyy laajentamaan rahoitustaan, saamaan uutta osaamista ja tukea muutoksiin, lisäämään demokratiaa sekä edistämään arvojaan”, kertoo yritysvastuututkija Arno Kourula Stanfordin yliopistosta.
Ja näyttäähän se hyvältä, kun ison ketjun tarjouskatalogissa on SPR:n ilmoitus tai omassa tuotteessa komeilee WWF:n logo.
Maineen ja brändin kasvattaminen ei ole Kourulan mielestä vain yritysten etu tai tavoite. Yhtälailla järjestölle voi olla vakuuttavaa yhteistyö ison yrityksen kanssa.
Se, kun nettisivuilla lukee Nokia.
Greenpeacea yrityskumppanuudet eivät kiinnosta. ”Meidän toimintalinja ja riippumattomuus ovat osoittautuneet tehokkaaksi. Meillä on yritysten kanssa keskusteluyhteyksiä ja yhteisesti sovittuja julkisia kannanottoja, mutta ei sopimuksia”, sanoo Greenpeacen viestintäpäällikkö Juha Aromaa.
Hän ei silti lähde tuomitsemaan yritysyhteistyötä tekeviä järjestöjä.
”Yrityksiin ja erityisesti monikansallisiin yrityksiin vaikuttaminen on tällä hetkellä tehokkain tapa saada aikaan yhteiskunnallisia muutoksia. Positiiviset tulokset ovat tärkeimpiä”, Aromaa korostaa.
Eri mieltä saa olla
Ympäristöjärjestö WWF on valinnut päinvastaisen toimintatavan kuin Greenpeace. WWF Suomen pääyhteistyökumppaneita ovat muun muassa autovalmistaja Toyota ja metsäjätti UPM.
Eikö se ole täysin ristiriidassa ympäristönsuojelun kanssa?
”Olemme arvioineet, että yhteistyö näiden yhtiöiden kanssa edistää suojelutavoitteitamme.
Vaikuttamalla suuryritysten keskeisten raaka-aineiden käyttöön voimme pienentää globaalin kulutuksen ja tuotannon ympäristövaikutuksia”, WWF:n kehityspäällikkö Kati Malmelin perustelee.
Malmelinin mukaan yhteistyöyritysten toiminta ei kuitenkaan voi olla täysin ristiriidassa WWF:n suojeluarvojen kanssa.
Yhtiöiden on siis ainakin pyrittävä suojelemaan ympäristöä.
Jokaisessa järjestössä yhteistyön ehtona on yritysten toiminnan laillisuus, eettisyys ja vastuullisuus. Mutta varsinkin lapsityötä tekevät järjestöt, kuten Plan ja Unicef, vaativat vielä enemmän.
”Emme esimerkiksi tee yhteistyötä yritysten kanssa, jotka saavat pääasiallisen tuottonsa alkoholista, uhkapeleistä, tupakasta, aseteollisuudesta, ydinvoimasta, leluaseiden valmistuksesta. Tai niiden kanssa jotka valmistavat tai myyvät äidinmaidonvastiketta; tai toimivat aikuisviihdeteollisuudessa”, selvittää Unicefin kampanjapäällikkö Nina Vähäpassi.
Yhteiskuntavastuun asiantuntijan Sari Kuvajan mukaan yhteiset arvot ja samankaltainen toimiala edesauttavat yhteistyötä, mutta eivät ole ehdoton edellytys.
”Järjestöissä kannattaa pitää kirkkaana mielessä se, miksi tätä tehdään. Omista tavoitteista tai arvoista ei kannata tinkiä, vaikka kompromisseihin pitää olla valmius”, konsulttina toimiva Kuvaja selittää.
Kuvajan kanssa yhtä mieltä on WWF:n Malmelin.”Meillä on oikeus olla yritysten kanssa eri mieltä, ja tuomme sen selkeästi esille”, Malmelin sanoo.
Näkyvyys kelpaa aina
Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että järjestöillä on yhteistyössä aina varainhankinnalliset tavoitteet, sanovat asiantuntijat.
Yritysyhteistyötä tehdään järjestöissä usein varainhankinnan alla ja osittain erillään ohjelmatoiminnasta. Yrityksissä taas järjestöyhteistyö hoidetaan monesti viestinnän kautta ja siten painopiste on brändissä.
”Tärkeintä kummallakin puolella on se, miten yhteistyö saadaan laajennettua muuhun toimintaan.
Jos se jää markkinoinniksi, vaarana on viherpesu”, Kourula lisää.
Nykyään iso osa järjestöväestä työskentelee rahankeruun parissa.
Esimerkiksi Suomen Unicef tekee ainoastaan varainhankintaa ja vaikuttamistyötä. Plan Suomen varainhankinnassa puolestaan työskentelee 19 ihmistä. Vertailun vuoksi järjestön kansainvälinen työ työllistää vain yhdeksän ihmistä.
”Planin toiminta Suomessa 1998 lähti nimenomaan varainhankinnasta. Saimme ulkoministeriön kumppanuusjärjestön aseman 2005”, toteaa järjestön yritysyhteistyön varainhankintapäällikkö Susanna Saikkonen.
Järjestöt saavat yrityksiltä kotimaisten kumppanuuksien kautta vuosittain noin 10 000–80 000 euroa. Isoista kansainvälisistä kumppanuuksista järjestöt keräävät satoja tuhansia euroja.
Luonnonkatastrofivuosina yrityslahjoitusten osuus voi olla jopa miljoonia.
Yhteistyö on lähes poikkeuksetta erikseen räätälöityä eikä kaikissa tapauksissa raha liiku.
Erityisen tarkkoja järjestöt ovat logoistaan. Niiden käyttöoikeus yritysten mainonnassa ja tuotteissa puidaan tapauskohtaisesti.
Esimerkiksi Unicefilla kumppanuuden hinta riippuu markkinoista, näkyvyydestä ja yhteistyömuodosta.
Yhdessä kehitetään ja rakennetaan
Kuvajan mukaan yritysyhteistyöstä ei voi hakea pikavoittoja eikä nopeaa tulonlähdettä, sillä todellisen kumppanuuden rakentaminen kestää vuosia. Alussa tulokset voivat olla laihoja.
Kirkon Ulkomaanavun Sari Meller korostaa yhteistyön pitkäjänteisyyttä.
”Meille kumppanuus on sitä, että yhdessä yrityksen kanssa kehitetään ja rakennetaan vuosien ajan yhteistyötä. Esimerkiksi Wärtsilän kanssa olemme rakentaneet kaksi koulua Sudaniin.”
Ainakin vielä harva järjestö on Suomessa täysin riippuvainen yritysten tuesta.
Esimerkiksi Plan Suomen reilun 14 miljoonan vuosituloista alle 10 prosenttia tulee yrityksiltä. Suurimpia kumppaneita ovat matkapuhelinyhtiö Nokia, kemianyhtiö Kemira ja laskutus- ja perintäyhtiö Lindorff. Suurin osa järjestön tuloista tulee kummitoiminnasta.
WWF Suomen reilun 6 miljoonan euron vuosituloista 32 prosenttia on yritysten pussista.
Kirkon Ulkomaanavun kumppanuuksien arvot vaihtelevat 2 000 ja 300 000 euron välillä.
”Haluaisin, että olisimme yrityksistä nykyistä riippuvaisempia, koska yrityksillä on meille paljon annettavaa ja yhteistyö monimuotoisempaa kuin suora lahjoittaminen”, Ulkomaanavun yhteyspäällikkö Meller lisää.
Yritysten korvamerkitsemistä ”pikkusummista” järjestöt silti kieltäytyvät monesti.
”Kerran olemme sanoneet ’ei’ yrityksen ehdottamalle yhteistyölle. Heidän tuotteesta olisi tullut tietty osuus meille, mutta osuus ei ollut järkevä ja se olisi lisännyt työmääräämme. Emme halua lisätä hallintoa yhteistyön takia”, painottaa Fidan varainhankintapäällikkö Erkki Salo.
Mutta olipa oma brändi kuinka tunnettu tahansa, järjestöt tarvitsevat näkyvyyttä.
”Jos et näy missään, varainhankinta vaikeutuu”, Meller toteaa kertoessaan Ulkomaanavun yhteistyöstä Idols-tv-ohjelmaa tuottavan yhtiön kanssa.
Samaa mieltä on SPR:n varainhankintapäällikkö Tuula Colliander.
”Kumppanuutta ei voi mitata pelkästään euroissa, sillä yhteistyöllä on myös viestinnällinen arvo.
Olemme kumppanuuksien avulla lisänneet SPR:n toiminnan tunnettuutta koko Suomessa ja saaneet esimerkiksi uusia vapaaehtoisia, osaamista ja asiantuntija-apua, jota tarvitsemme, ja johon meillä muutoin ei olisi mahdollisuutta.”
Pelkona kriittistenäänten häviäminen
Järjestöt kertovat mielellään aikaansaannoksistaan yritysten kanssa. Siitä, miten Nokian kanssa parannettiin syntymärekisteröintiä Keniassa, tai kuinka yritykset ovat kieltäytyneet uhanalaisten kalojen myynnistä.
Kysymys yhteistyön ongelmista tai mahdollisista epäonnistumisista ohitetaan.
Tukija Arno Kourula kuitenkin huomauttaa, että yritysyhteistyö johtaa usein turhien projektien toteuttamiseen ja toissijaisiin tehtäviin, jos tavoitteet asetetaan liian löysiksi.
”Yhteistyö yhteistyön vuoksi tai yhteistyö siksi, että muutkin tekevät, voi johtaa resurssien hukkaamiseen.”
Myös erisuuruiset resurssit voivat Kourulan mukaan vaikuttaa toimijoiden välisiin valtasuhteisiin.
Vaikka yhteistyö Suomessa on vasta kasvamassa, Kourula näkee yritysten ja kansalaisjärjestöjen kumppanuudet yhteiskunnallisena ja poliittisena ilmiönä.
”Kumppanuudet tuovat uusia malleja yhteiskunnallisiin haasteisiin, mutta ne eivät ole vastaus kaikkiin kysymyksiin. On hyvä miettiä, mitä seurauksia on laajemman vastuun antamisella yritysten ja kansalaisjärjestöjen kumppanuuksille yhteiskunnassa.”
Kehityssuunta voi olla se, että julkiset toiminnot ja palvelut ulkoistetaan yrityksille ja järjestöille.
”Yritysten yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa esimerkiksi sertifikaateissa ja erilaisissa vapaaehtoisissa sääntelymekanismeissa voi hidastaa tarvittavan sitovan sääntelyn kehitystä.”
Kourulan mukaan vaara piilee myös siinä, jos yhteistyötrendi hävittää yhteiskunnalle tärkeät kriittiset äänet.
”Jos iso osa järjestöjä muuttaa suhtautumistaan yrityksiin, ja ne, jotka ovat kriittisiä, marginalisoidaan. Järjestöt, jotka tutkivat yrityksiä ja osoittavat erilaisten liiketoimintojen ongelmakohtia, ovat tärkeitä toimijoita ja kumppanuustrendin seurauksena ne vaikuttavat yhä radikaalimmilta.”
Järjestöjen ja yritysten yhteistyömuodot
Näitä käytetään usein samanaikaisesti
sponsorointiyhteistyö
Rahan tai muun resurssin lahjoitus, yritysten työntekijöiden vapaaehtoistyö, yhteiset markkinointikampanjat ja tapahtumat.
sidosryhmädialogi
Yritys hakee konsultointi-, koulutus-, tai tutkimustukea järjestöltä, järjestetään nk. pyöreän pöydän sidosryhmäkeskusteluja, toisen edustaja istuu toisen hallituksessa tai muussa asiantuntijaryhmässä, laajin dialoginen yhteistyömuoto ovat erilaiset sertifikaatit ja allianssiverkostot.
strategiset kumppanuudet
Laajat tavoitteelliset ja pitkä-aikaiset yhteistyöohjelmat, jotka koostuvat useimmista pienistä hankkeista. Osapuolet tarjoavat esimerkiksi ydinosaamistaan, asiantuntija-apuaan ja resurssejaan toisilleen.
Lähde: Arno Kourula, järjestöjen haastattelut.
