Tuliko käveltyä tai ajettua punaisia päin? Hyi, hyi, sehän on laitonta.
Siitä saa peräänsä poliisit ja sakkolapun. Jos autolla törmäilee punaisten läpi vielä ihmisten päälle, pääsee tutustumaan oikeuslaitokseen, ehkä vankeinhoitolaitokseenkin.
Siinä onkin sitten tullut henkilökohtaisesti otettua tuntumaa isoon osaan oikeusvaltioinstituutioita.
Laki, sitä valvovat viranomaiset ja itsenäinen rangaistuksia langettava tuomioistuin. Siinä on paketti, jota pidetään parhaana tapana varmistaa, että yhteiskunnan perusteet toimivat.
Oikeusvaltioinstituutiot eivät synny tyhjästä. Kun maailmaan ilmestyy uusi valtio, jonkun pitää ottaa rakentaakseen koko kuvio. Euroopassa tunnetuin esimerkki on vuonna 2008 itsenäistynyt Kosovo. Vielä tuoreempi on viime kesänä itsenäistynyt Etelä-Sudan.
Molemmissa maissa työ oikeusvaltion rakentamiseksi aloitettiin jo kauan ennen itsenäistymistä. Etelä-Sudanissa vuonna 2005, sen jälkeen kun Etelä- ja Pohjois-Sudan olivat allekirjoittaneet rauhansopimuksen. Kosovossa työ alkoi vuonna 1999, kun maa siirtyi YK:n hallinnon alle.
Oma laki, paras laki
Kansainvälinen yhteisö on innokas antamaan apua tuoreille valtioille, sillä on kaikkien etu, että tulokkaat pääsevät mahdollisimman pian jaloilleen.
Kosovo on kulkenut oikeusvaltiokehityksessä pitkän tien. Raa’an sodan jälkeen maa päätyi YK:n hallintoon.
”1990-luvulla Milošević sortokaudella käytännössä kaikki Kosovon albaanit oli irtisanottu viroistaan, ja valtioinstituutiot olivat olleet pienen vähemmistön käsissä. Kaikki piti aloittaa alusta”, kertoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tanja Tamminen. Hän toimi Euroopan unionin siviilikriisinhallintatehtävissä Kosovossa 2008-2010.
Aluksi kaikki valta oli kansainvälisen yhteisön käsissä. Niin poliisit kuin tuomaritkin olivat YK:n palkkaamia. Sittemmin Kosovoon on kansainvälisen yhteisön avustuksella saatu aikaan toimiva oikeuslaitos, poliisi, tulli ja rajavalvonta.
Lakiuudistuksien pohjaksi otettiin Jugoslavian aikaiset lait. Ensimmäiset uudet lait tunnetaan Kosovossa yhä ”YK-lakeina”. Ne ratkaisivat aikanaan monta ongelmaa, mutta täysin tyytyväisiä niihin ei nykyään olla.
”Jos ihmiset kokevat, että lait ovat ulkopuolisten sanelemia, niitä on vaikea hyväksyä. Niillä ei ole kansan silmissä legitiimiä asemaa”, Tamminen sanoo.
Siksi lakien uudistaminen on jatkunut myös itsenäistymisen jälkeen. Oman, demokraattisesti valitun parlamentin muokkaamat lait on helpompi niellä.
Keskustelua on herättänyt myös se, mihin aiheisiin oikeuslaitos keskittyy. Kansainväliselle yhteisölle on ollut tärkeää saada sotarikollisia oikeuden eteen. Kosovolaisista moni haluaisi, että yhtä suuri into kohdistuisi myös korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden kitkentään. Niiden mukanaan tuomat ongelmat kun vaivaavat arkea nykypäivänä.
Oikeustraditioiden sillisalaatti
Oikeusvaltioperiaatteen mukaan julkisen vallankäytön pitää perustua lakiin. Laillisuusperiaate taas tarkoittaa sitä, ettei ketään voida tuomita sellaisesta teosta, joka ei tekohetkellä ollut laiton. Siksi lainsäätäjillä riittää jatkuvasti töitä muuttuvassa maailmassa.
Eri maiden oikeusjärjestelmät ovat keskenään erilaisia. Ja kun eri perinteistä kotoisin olevat neuvonantajat ovat kätilöimässä yhden ja saman oikeusvaltion synnytystä, ei riistoriidoilta voida välttyä.
Yksi merkittävä oikeusvaltiokehitystä tukeva rahoittaja on Yhdysvallat. Sen vaikutus näkyy siinä, miltä YK-hallinnon aikana toimeenpantu Kosovon oikeusvaltiorakenne näyttää.
”Syyttäjän rooli on siellä vahva, vähän samaan tapaan kuin suomalaisille tutuissa amerikkalaisissa tv-sarjoissa. Euroopassa syyttäjän keskeinen rooli on aika harvinaista”, Tamminen kuvailee.
”Konfliktin jälkeisissä tilanteissa työskentelevät neuvonantajat yleensä ajattelevat asioista oman oikeusperinteensä pohjalta. Neuvot eivät välttämättä sovi kehitettävän maan perinteeseen”, Tamminen sanoo.
Laki sallii, tavat ei
Kaikkia lakeja ei ole kirjoitettu kirjoihin ja kansiin. Monin paikoin perinteisillä tapalaeilla on vielä valtaa ihmisten elämään.
Sudanissa perinteisten päälliköiden jakamalla oikeudella on yhä keskeinen rooli.
Oikeuslaitoksen uudistuksessa onkin tasapainoiltava sen kanssa, miten uudet lait ja vanha tapaoikeus saadaan toimimaan rinnakkain.
Sudanissa paikallisten päälliköiden jakama oikeus on itse asiassa ollut virallisesti tunnustettua jo siirtomaa-ajalta, vuodesta 1931.
Balkanilta tunnetuin esimerkki on albaanien kanun-laki, joka tietyissä, ennalta säädellyissä tilanteissa sallii jopa verikoston.
”Rikolliset ovat yrittäneet käyttää sitä tavallistenkin rikosten perusteluun”, Tamminen sanoo.
Läheskään kaikki perinteiset lait eivät ole yhtä äärimmäisiä. Yksi esimerkki on naisten oikeus periä omaisuutta. Serbiassa suurin osa naisista kieltäytyy yhä perinnöstä veljiensä hyväksi, sillä perinteisesti vain miehet ovat perineet.
”Ihmiset eivät tietoisesti ajattele noudattavansa vanhaa lakia vaan toimivat mielestään ennemminkin vanhojen tapojen mukaan”, Tamminen sanoo.
Virallinen laki sallii paljon sellaista, mitä on perinteisesti pidetty sopimattomana. Tämä näkyy etenkin naisten tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä.