Vastaajana demokratiakehitystä tutkinut ohjelmasuunnittelija Outi Hakkarainen Kepasta:
”Demokratia on kaunis sana. Siinä kaikuu oikeudenmukaisuus ja yhteisen hyvän ihanteet, mutta länsimainen demokratia kalskahtaa teknokraattiselta. Vallan instituutiot ovat ojennuksessa, mutta markkinoiden vaikutusvalta ja kansalaisten turhautuminen rajaavat niiden toimintatilaa ja legitimiteettiä.
Universaalia ymmärrystä demokratiasta ei ole, mutta pyrkimyksiä globaaliin mittaamiseen sitäkin enemmän.
Yhdysvaltalaisen Freedom House -järjestön vapausmittari pohjautuu poliittisiin oikeuksiin ja kansalaisvapauksiin. Niillä mitattuna maailmasta löytyy 87 vapaata, 60 osittain vapaata ja 48 ei-vapaata maata. Länsi-Eurooppa on vapauden tyyssija, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ei-vapaiden maiden alueita.
Tutkimuslaitos Economist Intelligence Unitin demokratiaindeksi puolestaan tarkkailee vaalikäytäntöjä, äänestäjien vapautta, ulkomaista vaikutusta ja julkishallinnon vaikutusvaltaa. Kärjessä ovat Norja, Islanti ja Tanska, hännillä Turkmenistan, Tçad ja Pohjois-Korea.
Muitakin tapoja mitata maiden demokraattisuutta on kehitelty. Brittiläisen ajatushautomo Demoksen kehittämä jokapäiväisen demokratian indeksi laajentaa demokratiaymmärrystä ihmisten kaikkinaiseen hyvinvointiin. Samaa maata on ajatushautomo New Economics Foundationin onnellisuusindeksi. Sen kärjessä ovat Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta ja Jamaica, hännillä Burundi, Swasimaa ja Zimbabwe.”