Voiko mieli sairastua? Tyypillinen länsimaisen lääketieteen edustaja sivuuttaa kysymyksen absurdina, alkaa etsiä syitä joko aivokemiasta tai lapsuudesta ja tarjoaa hoidoksi lääkettä tai terapiaa. Afrikkalainen perinneparantaja löytää syyn outoon käytökseen ihmisten välisistä suhteista ja kutsuu avuksi koko kylän väen esi-isiä myöten.
”Normaalin-kategoria on vaikkapa Somaliassa laajempi kuin Suomessa tai ylipäätään teollistuneissa maissa, missä biolääketiede määrittää mikä on normaalia ja mikä ei”, sanoo filosofian tohtori, dosentti Marja Tiilikainen, joka on tutkinut muun muassa somalialaisten hoitokäytäntöjä.
Siinä, missä amerikkalainen psykoanalyytikko arvioi kaikkien ihmisten olevan enemmän tai vähemmän hoidon tarpeessa, somalialainen tekee tiukan kahtiajaon. Ihminen joko on tai ei ole mielisairas. Ja jos on, niin sitten on, Tiilikainen toteaa. ”Jos on tullut mielisairaaksi – somaliaksi waalli – tila nähdään yleensä parantumattomana.”
Koko kylä parantaa
Psykiatrisia diagnooseja kuten depressio ei Somaliassa tunneta, eikä niille ole vastinetta somalinkielessä.
”Kun somalialaiset viittaavat depressiota kuvaavaan olotilaan, he voivat käyttää sanaa qalbijab, joka kirjaimellisesti tarkoittaa särkynyttä sydäntä”, Tiilikainen sanoo.
Sydän voi särkyä esimerkiksi silloin, kun mies ottaa toisen vaimon tai lapsi tuottaa suuren pettymyksen. Somalialaisen ajattelun mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole sairaus. Pettymys tai suru voi olla suuri, mutta kyseessä on sittenkin tunne, eikä tunteita ole syytä hoitaa tai turruttaa lääkkeillä.
Tiilikainen kertoo toisestakin voimakkaasta tunteesta, welwelista, jota länsimaisessa psykiatriassa voitaisiin kutsua vaikka stressiksi. Welwelin vaivaama ihminen on syvästi huolissaan ja hänen ajatuksensa pyörivät saman asian ympärillä yötä päivää.
Sekä qalbijab että welwel voivat johtaa walliin, jos ihminen ei saa tarvitsemaansa apua ja tukea. Oireiden tulkitaan liittyvän ihmisten välisiin suhteisiin, joten niihin kohdistuu myös hoito.
”Ihmistä yritetään auttaa perheen ja ystävien ja myös uskonnon asiantuntijoiden antamalla tuella.”
Mielisairaalaan joutuminen stigmatisoi potilaan, ja sinne päätymistä pyritään välttämään kaikin keinoin. ”Mielisairaalassa olleiden ei uskota enää palaavaan normaaliin yhteiskuntaan. Ennen sairaalaan vientiä omaiset ovat saattaneet kiertää vuosikausia parantajilta toiselle etsimässä sopivaa ja tehokasta hoitoa.”
Jos mikään ei auta, voi waalli johtaa karuun kohtaloon.
”Joskus ihminen saatetaan pitää kotona kahlittuna, ainakin jos hän käyttäytyy väkivaltaisesti tai karkailee. Erityisesti mielisairaita naisia hävetään ja pidetään mielellään piilossa kotona”, Tiilikainen sanoo.
Häiriöitä elämänenergian virrassa
Perinteisen kiinalaisen lääketieteen (TCM) mukaan mielen sairaudet kertovat qin eli elämänenergian tiellä olevan esteitä tai epätasapainoa. Niinpä esimerkiksi masennus, unettomuus tai akuutit psykoosit eivät ole sairauksia vaan oireita energiatason ongelmista. Oireet katoavat, kun kehon energiat pääsevät jälleen kulkemaan vapaasti ja tasapaino palautuu.
Masennus nähdään myös rintakehään liittyvänä ongelmana, joka hoitamattomana johtaa ”sydämen poltteseen” eli tilaan, jota länsimainen psykiatri saattaisi kutsua ahdistukseksi, unettomuudeksi tai paniikkihäiriöksi – jopa psykoosiksi.
Koska TCM:n mukaan perimmäinen syy mielen vaivoihin löytyy qin toiminnan häiriöistä, on masennus tai psykoosi luonteeltaan kehollinen. Siksi keskustelu tai ohjaus eivät käy hoidoksi, vaan on käytävä käsiksi ihmisen ruumiiseen.
Jo yksi hoitokerta voi riittää avaamaan qille väylä rinnan päältä ahdistamasta ja masentamasta, lupaa Acupuncture and Traditional Chinese Medicine (TCM) A Patient’s Guide to Oriental Medicine. Helpotusta voivat tuoda myös nyrkkeily, hengitysharjoitukset, hieronta tai jopa voimallinen itku ja valitus, jotka niin ikään voivat vapauttaa qin pinteestä.
Nyky-Kiinan yli miljardista ihmisestä 100 miljoonan arvioidaan potevan jonkinasteista mielen sairautta. Vuonna 2007 Kiinan kansallisen mielenterveyskeskuksen johtaja Liu Jin arvioi, että noin puolet heistä potee depressiota. Huolta ovatkin herättäneet itsemurhat, joiden suhteellisessa määrässä Kiina on jo ohittanut muun muassa Suomen. Helposti saatavilla olevat hyönteismyrkyt houkuttelevat etenkin maaseudun asukkaita päättämään päivänsä ennenaikaisesti.
”Perheen häpeä tulee pitää kodin seinien sisällä”, kiinalais-kanadalainen toimittaja Caroline Fei-Yeng Kwok siteeraa periaatetta, joka hänen mukaansa estää kiinalaisia hakemasta apua mielenterveysongelmiinsa.
Samaan aikaan, kun maaseudun miehet menevät hirteen mieluummin kuin hoitoon, myös läntisinä pidetyt sairaudet, kuten syömishäiriöt, ovat yleistyneet. Fei-Yeng Kwokin mukaan nuorille ja varakkaille psykoterapiasta on tullut osa tavoiteltavaa elämäntapaa, mutta sen saaminen voi olla kiven alla. Kiinassa toimii vain 17 000 psykologia, joista jokaisella on noin kymmenkertainen määrä potentiaalisia asiakkaita läntisiin kollegoihinsa verrattuna.
Ruokavalion suuri merkitys
Perinteisessä intialaisessa elämäntieteessä, ayurvedassa, lähestymistapa mielenterveyteen on holistinen.
”Moderni psykologia sivuuttaa hengellisen aspektin”, sanoo ayurveda-kouluttaja Manoj Virmani.
”Ayurvedassa mielenterveyttä kuvataan henkisen ja älyllisen lisäksi hengelliseksi tasapainoksi.”
Ayurvedan psykiatrista osa-aluetta kutsutaan bhutavidyaksi. Joidenkin ayurveda-oppineiden mielestä ”bhuta” viittaa henkiin, jotka aiheuttavat epänormaalin psyykkisen tilan, toiset sanovat sen juontuvan mikrobeista, kuten viruksista ja bakteereista. Bhutavidyassa tutkitaan myös karman vaikutusta eli sitä, miten oireilevan ihmisen edelliset elämät vaikuttavat nykyisyyteen.
Mielen sairaudet jaetaan ayurvedassa kahteen luokkaan. Jos sairauden perusta on fyysinen, kyseessä on doshonmada. Puhtaasti psyykkisistä syistä johtuvista oireista käytetään nimitystä bhutonmada.
Ruokavaliolla on suuri merkitys ayurvedassa. Käsitys oikeasta ruokavaliosta poikkeaa kuitenkin merkittävästi suomalaisille tarjotuista ravintoympyröistä ja lautasmalleista, sillä ayurvedinen dieetti laaditaan kullekin yksilöllisesti.
”Kahta samanalaista potilasta ei ole, eikä näin ollen kahta samanalaista hoitoa”, Virmani toteaa.
”Ayurvedasta puuttuu dualismi, sillä kaikki mikä vaikuttaa kehoon, vaikuttaa myös mieleen ja päinvastoin.”
Mielen tasapaino säilyy, kun ihminen noudattaa ayurvedista päivittäisrutiinia, alkaen öljyhieronnasta eli abhyangasta. Sen lisäksi ohjelmaan kuuluvat sekä transkendentaalinen mietiskely että yksilöllisesti suunniteltu ruokavalio.
Varsinaiset hoidot pitävät sisällään esimerkiksi kehon puhdistamista oksentamalla, laksatiivien avulla ja suolihuuhteluilla. Myös päänonteloita huuhdellaan.
”Esimerkiksi ahdistuneisuutta ja stressiä voidaan poistaa hoidolla, jossa potilaan otsaa valellaan shirodhara-lääkityllä vedellä, yrttiöljyllä ja lääkemaidolla. Erityistä tekniikka vaativa hoito kestää puolesta tunnista 45 minuuttiin”, Manoj Virmani kuvailee.
Vika löytyy päästä
Länsimaisen lääketieteen historian oppikirjassa psykiatriasta kertovat luvut ovat tylyä luettavaa. Vesihoitoja, pakkopaitoja, eristyksiä ja pahimmillaan aivoleikkauksia. Vielä 1960-luvulla ihmiset suljettiin laitoksiin jopa vuosikymmeniksi. Nykyisin lääkehoidoilla on psykiatriassa suuri rooli.
Suomessa reilusti yli 400 000 ihmistä syö säännöllisesti mielialalääkkeitä.
Erilaisia keskusteluun pohjautuvia terapioita on tarjolla niin ikään runsas valikoima alkaen vuosia kestävästä psykoanalyysistä muutamaan tapaamiskertaan rajoittuvaan ratkaisukeskeiseen lyhytterapiaan. Myös toiminnallisia hoitomuotoja – esimerkiksi taide ja musiikkiterapiaa – käytetään sekä avohoidossa että laitoksissa.
Lääkehoitojen vaikutusmekanismi on biologinen. Eri terapioissa taas korostuvat yleensä psykodynaamiset perusoletukset haavoittuneesta ihmismielestä, jota voidaan hoitaa korjaavia kokemuksia tarjoamalla.
Verkostoterapia puolestaan poikkeaa hoidoista, jotka pyrkivät vaikuttamaan yksilön pään sisältöön.
Se muistuttaa afrikkalaisen perinneparantajan lähestymistapaa. Verkostoterapeuttisen työskentelyn keskeinen ajatus on, että yksilö on yhteisönsä jäsen, ja myös hänen hoitonsa tavoite on tervehdyttää koko yhteisöä, oli kyseessä sitten perhe, suku, työyhteisö tai naapurusto. Kun yhteisö on terve, se kestää myös poikkeavia yksilöitä.
Sairaat mielipiteet
koska rajanveto terveen ja sairaan mielen välille on vaikeaa, vallanpitäjät väärinkäyttävät toisinaan oikeuttaan määritellä mielenterveyden rajoja. Maon Kiinassa mielisairaiden olemassaoloa ei tunnustettu lainkaan.
Neuvostoliitto puolestaan tuomitsi toisinajattelijoita mielisairaiksi ja pakkohoidon tarpeessa oleviksi. Lukkojen taakse sulkemisen väitettiin toimivan ”potilaan omaksi parhaaksi”.
Yhdysvalloissa köyhä, etniseen vähemmistöön kuuluva, asunnoton mies tulkitaan huomattavan usein rikolliseksi pelkän poikkeavan käyttäytymisen vuoksi, esimerkiksi jos hän puhuu olennoille, joita muut eivät havaitse. Samalla tavalla käyttäytyvän, mutta hyvässä sosiaalisessa asemassa olevan miehen toimintaa pidetään vain omalaatuisena.
Suomessa säädettiin vuonna 1935 steriloimislaki, jolla myös psyykkisesti sairaita voitiin steriloida tahdonvastaisesti sairauden perinnöllisyyteen vedoten. Lain soveltaminen lopetettiin vasta 1950-luvulla.
Myös konteksti voi määritellä teon mielettömyyden. Koiran syöminen Aasiassa on normaalia, mutta Suomessa oman tai naapurin mustin laittaminen pataan tuomittaisiin lähestulkoon kannibalismin veroisena hulluutena.