Nämä kaksi kokoelmaa avaavat oven kadonneeseen kulttuuriin. Se on yhtä aikaa omituisen tuttu ja hämmentävän vieras: iranilainen länsityylinen pop ja rock 1960-70 -luvuilla. Vuonna 1979 islamilainen vallankumous katkaisi parikymmenvuotisen iranilaisen popkulttuurin kuin veitsellä leikaten. Fundamentalistit karsastivat kaikkea muuta musiikkia kuin Koraanin resitaatiota, ja länsimainen rock luonnollisesti oli kieltolistalla ensimmäisten joukossa. Rocktähdet joko pakenivat ulkomaille tai painuivat maan alle, täyteen hiljaisuuteen.
Kun näitä esityksiä nyt kuuntelee, ei voi unohtaa niiden levyttämistä seuranneita tapahtumia. Historia tavallaan tekee niistä merkityksellisempiä kuin ne itsessään olisivat. Se myös estää pitämästä niitä pelkkinä vitseinä, vaikka tahaton huumori onkin väistämätön lisäaine 60-lukulaista rankkuutta kesysti tavoittelevassa näköisrockissa. Aivan kuten saman ajan suomalaisessakin rockissa. Huvittavuus ei kuitenkaan peitä sitä, että varsinkin originaalikappaleissa – Iranissa niin kuin Suomessakin tehtiin myös cover-versioita angloamerikkalaisista hiteistä – on kekseliäisyyttä ja raikkautta. Niissä on myös huomiota herättävän vähän itämaisia vaikutteita. Ja mitä useammin kuuntelee, sitä vähemmän ne naurattavat; lopulta laatu puskee läpi. Ei tosin ihan kaikesta.
Kuuntele levy Spotifysta:
Rangarang – Pre-revolutionary Iranian pop