Englantilainen Facebook-kaverini julisti seinällään, kuinka kohtuutonta on, että ihmiset opiskelevat yliopistossa aineita, joista ei ole ”käytännön hyötyä” Iso-Britannialle. Esimerkkinä hän mainitsi ”niinkin absurdit aineet kuin sarjakuvakirjojen kuvittamisen”.

”Jos joku haluaa opiskella jotain sellaista niin siitä vaan, mutta minua nyppii, että me veronmaksajat hoidamme laskut sillä välin kun he leikkivät”, hän melskaa.

Valituksen oli kirvoittanut maaliskuun lopussa Lontoossa järjestetty mielenosoitus, jossa sadat tuhannet marssivat protestina hallituksen esittämille julkisen talouden leikkauksille. Leikkauksien seurauksena yliopistot joutuvat korottamaan lukukausimaksujaan. Ajat ovat erityisen ankeat niille, jotka mielivät opiskelemaan taide- ja humanistia aloja, sillä julkista rahoitusta on jatkossa luvassa vain matemaattisiin ja tiedeaineisiin. Taustalla on tietysti ajatus siitä, mikä yhteiskunnassa on tarpeellista ja tuottavaa.

Pari viikkoa myöhemmin tuijotin taas äimistyneenä tietokoneen näyttöäni.

”Jos vene alkaa vuotaa, pidän selvänä, että yli laidan on heitettävä ensimmäisenä vähäarvoisin lasti, ts. taiteilijat ja kielentutkijat.” Näin Jussi Halla-Aho ”filosofoi” vuonna 2005 rustatussa blogikirjoituksessaan.

Ilmeisesti olen elänyt viime vuosikymmenet jonkinlaisessa umpiossa, kun olen pitänyt taidetta itsestäänselvänä osana elämää, ihmisyyttä ja sivistystä. Yhtäkkiä näitä ihmisten tarpeellisuusjärjestykseen asettelevia hyötyajattelijoita tuntuu hiippailevan vastaan joka nurkan takaa.

Kuka mittaa, mikä osa kansasta on vähäarvoista lastia ja kuka hyödyllinen? Millä menetelmällä mittaus tapahtuu ja miten hyöty määritellään?

Halla-ahon mielestä ihmisten tarpeellisuus mitataan sen mukaan, kuinka paljon ”instrumentaalista arvoa” hänellä on yhteiskunnalle.

En tunnista ajatusta maailmasta, jossa merkitystä on vain hengissä pysymisellä ja lisääntymisellä. Pohdin asiaa noin kahdeksan sekuntia. Mikä tekee elämästä merkityksellistä? Vastaukseni: Kaikki sellainen, josta ei ole minkään valtakunnan instrumentaalista hyötyä.