Aluksi maailmaa ei ollut, sitten se oli, ja sitten me säälittiin, kuinka hirveän huonosti ihmisillä on siellä asiat.” Näin Yleisradion Dokumenttiprojektin tuottaja Iikka Vehkalahti hahmottelee, miten suomalaisen televisioyleisön suhde kehitysmaihin on kehittynyt.
”Sitten sanottiin, että sääliminen ei auta; seuraavaksi, että ne on samanlaisia ihmisiä kuin mekin – ne syö, puhuu ja kulkee ihan niin kuin mekin. Mutta kuka katselee elokuvia, joissa syödään, puhutaan ja kuljetaan ihan niin kuin mekin? Ei kukaan ole kiinnostunut arkipäivästä, jos siinä ei ole emotionaalista tai tapahtumallista jännitettä – jollei siellä ole tarinaa, jonka seurauksena mä jopa unohdan, missä maassa se tarina tapahtuu. Silloin dokkaria katsoo siksi, että menee sisään tarinaan, eikä siksi, että on niin syyllinen olo, että on pakko katsoa tämäkin.”
Iikka Vehkalahti on Dokumenttiprojektin vetäjänä tehnyt työtä sen eteen, ettei näin olisi. Siis etteivät tv-dokumentit ja dokumenttielokuvat olisi vain yhtä kriisiä ja ongelmapesäkettä toisensa perään, ja että ne myös saavuttaisivat yleisönsä. Kolmas ulottuvuus -dokumentit muodostuivat brändiksi jo TV2:n ja Yle Teeman ohjelmapaikkana. Nyt sille on koittanut kolmas inkarnaatio kolmasulottuvuus.fi
-nettisivustona. Se on siis sivusto, jossa saa nähdäkseen jo nyt mittavan ja kaiken aikaa kasvavan valikoiman tv-dokumentteja ja dokumenttielokuvia, jotka käsittelevät kolmatta maailmaa.
Ei kuolemaa tai kärpäsiä
Suomalaisten tv-kanavien ohjelmistoista vain neljä prosenttia tulee muualta kuin Pohjois-Amerikasta tai Euroopasta, ja suurin osa ohjelmista kertoo tekomaastaan. Näin lähes 90 prosenttia maailman väestöstä jää mediassa marginaaliin. Tällä ja kriisikeskeisyydellä on vaikutusta muuhunkin kuin siihen, millainen käsitys meillä on todellisuudesta tuolla ulkona.
”Suurin osa ihmisistä muodostaa käsityksensä myös maahanmuuttajista median välityksellä. Jos minä katson, millaista maailmaa dokumentit kuvaavat, niin en ole varma haluaisinko siitä maailmasta paljon ihmisiä tähän maailmaan.”
Ongelmakeskeisyys luo kolmannesta maailmasta kummallisen kuvan, jossa lähinnä vain kuollaan kadulla ja kärpäset pörräävät lasten silmien ympärillä. Dokumentin kertoma inhimillinen tarina voi auttaa samastumaan vieraaseen ja ymmärtämään vierasta ihmistä. Tämä valtava empatian voima menee hukkaan, jos dokumentti herättää vain kauhunsekaista sääliä tai tirkisteleväistä kauhistelua.
Mutta miten voittaa informaation välittämisen kuivuus, miten ylittää säälittely ja samalla välttää arjenkuvauksen universaali latteus?
”Pyrimme tuomaan Kolmanteen ulottuvuuteen inhimillisiä tarinoita, jotka eivät kerro, millainen maailman pitäisi olla, vaan joihin menee mukaan. Kyllä se aukaisee ihmisen mieltä sitten ajattelemaan myöhemminkin.”
Haaveita laajentumisesta
Toistaiseksi Kolmannen ulottuvuuden tarinoita ei pysty katselemaan muualla kuin Suomessa. Vehkalahti haaveilee ulkomaille levittäytymisestä ja sivuston kehittämisestä yhä monipuolisemmin tietoakin jakavaksi. Kysyntää luulisi olevan jo siksi, että Euroopan ulkopuolisista asioista ollaan muun maailman yleisradioyhtiöissä vielä vähemmän kiinnostuneita kuin Ylessä.
”Koko BBC:ssä on yksi ainoa ohjelmapaikka, johon sijoitetaan englantilaisen kielialueen ulkopuolelta tulevia dokumentteja, Storyville.”
”Meillä oli suuri keskustelu muutama vuosi sitten yhdentoista televisiokanavan kesken – siinä oli BBC ja Arte ja ZDF – silloin käytiin kädenvääntöä aiheesta, jonka nimi oli ”Olen arabi”. Eli oli ajatus tehdä suuri sarja alle 35-vuotiaista ihmisistä arabimaissa; mitä on olla arabi maailmassa. Se kaatui sitten näiden suurten vastustukseen, siihen että heidän mielestään ei sitä kukaan kuitenkaan katso.”
Dokumentit osoitteessa: kolmasulottuvuus.fi