O lemme päättäneet kieltää alkoholin kaikista kylistä, joissa on alle 2000 asukasta. Myöhemmin on tarkoitus tuoda kieltolain piiriin myös isommat kylät ja kaupungit. Olemme jo sulkeneet 360 viinakauppaa pikkukylissä”, kertoi keski-intialaisen Chhattisgarhin osavaltion ministeri Raman Singh Times of India -lehdelle helmikuussa.
Kehitys ja vauraus näkyvät ympäri maailmaa paitsi parantuneena elintasona, myös alkoholitilastoissa. Kun rahaa alkaa olla muuhunkin kuin hengissä pysymiseen, osa ihmisistä päättää käyttää sitä kännissä pysymiseen.
Kysymykseen siitä, kenen on sopivaa juoda, joudutaan vastaamaan entistä useammassa paikassa. Pohdinnalta välttyvät oikeastaan vain ne muslimimaat, joissa alkoholin myynti on tyystin kielletty.
Esimerkiksi Intiassa alkoholia on perinteisesti käytetty vain vähän. Hallituksen omien tilastojen mukaan alkoholia käyttää 21 prosenttia miehistä ja kaksi naisista. Ongelmallisinta ei ole juojien määrä vaan tapa, jolla alkoholia käytetään.
”Intialaiselle alkoholinkäytölle on tyypillistä, että alkoholia juodaan usein ja paljon kerralla. Yli puolet alkoholia käyttävistä intialaisista luokitellaan alkoholin riskikäyttäjiksi”, kirjoittaa Raekha Prasad lääketieteellisessä Lancet-lehdessä. ”Väkevien osuus Intiassa juodusta alkoholista on 95 prosenttia.”
Chhattisgarh ei suinkaan ole ensimmäinen eikä ainoa paikka Intiassa, joka turvautuu kieltolakiin.
Gujaratin osavaltiossa kieltolaki on ollut voimassa jo pitkään.
Toinen ääripää löytyy Keralasta, jossa osavaltion omistama Alkoa muistuttava monopoli tuottaa ja myy alkoholia. Keralan verotuloista peräti 40 prosenttia saadaan alkoholista.
Päihteistä paholaismaisin
Ryhmä brittitutkijoita julkaisi viime marraskuussa Lancetissa tutkimuksen, jossa vertailtiin eri päihteistä koituvien haittojen määrää. Ykkössijaa piti alkoholi. Siihen liittyvät ongelmat arvioitiin reilusti pahemmiksi kuin kakkoseksi jääneen heroiiniin ja kolmosena olleen crack-kokaiinin haitat.
Alkoholin erityispiirteenä oli se, että sen aiheuttamista haitoista suurempi osa kohdistuu muihin ihmisiin kuin itse päihteen käyttäjään.
Intiassa kieltolaki on otettu avuksi alkoholiongelmiin paitsi osavaltiotasolla, myös monessa pikkukylässä. Aloite kylätason kieltolakiin on lähes poikkeuksetta tullut kylien naisilta, jotka ovat saaneet tarpeekseen siitä, että miehet juovat palkkarahansa, heiluvat humalassa ja telovat itseään ja muita.
Kylien naisten kiukun syille löytyy vahvistusta myös terveydenhuollon tilastoista. Alkoholi on Intiassa taustalla 59 prosentissa kiireellistä lääkärihoitoa vaativista tapauksista. Kaikista sairaalakäynneistä joka viidennen juuret juontavat viinaan.
Intialaista alkoholipolitiikkaa seuraava IAPA-järjestö muistuttaa, että läheskään aina lääkäriä ei tarvitse humalainen itse. Ensiapuun paikattavaksi joutuvista intialaisista 24 prosenttia on telonut itsensä oman juopumuksensa takia. Paljon suurempi joukko, 35 prosenttia, on hoidon tarpeessa siksi, että vammat on aiheuttanut toinen ihminen – humalassa.
Moraalin rajat
Intialaisissa kylissä juopottelun vastaiset rintamalinjat ovat kulkeneet pääsääntöisesti miesten ja naisten välillä. Alkoholin laajamittaiseen käyttöön totuttelevissa maissa asetelma ei silti ole läheskään aina yhtä mustavalkoinen kuin vanhassa Suomi-filmissä, jossa Justiina ohjaa Pekan alkoholinkäyttöä kaulimella.
Kulttuurin arvot ja tavat nostetaan tapetille etenkin siinä vaiheessa, kun myös naiset alkavat käyttää alkoholia.
Kaksi vuotta sitten Intian kansallisilla televisiokanavilla levisi kuvanauha, joka oli kuvattu lounaisintialaisessa Mangaloren kaupungissa. Nauhalla miesjoukko ajaa takaa ja hakkaa naisia, jotka ovat juoneet alkoholia baarissa.
Hyökkääjiä johtanut Pramod Mutalik oli ennen pidätystään sitä mieltä, etteivät miehet tehneet mitään väärää. Hän kertoi intialaisviestimille, että hyökkäys oli oikeutettu, koska miehet vain pitivät yllä intialaista kulttuuria ja moraalisia arvoja.
Joukkion toimet tuomittiin yleisesti, mutta silti tapaus osoitti yhden moraalikäsityksen rajat. Moraalinen närkästys yltyi väkivallaksi siinä vaiheessa, kun miehiseksi huvitukseksi miellettyyn pulloon tarttuivatkin naiset.
Ääripäiden Intia ei ole yksin totuttelemassa maailmaan, jossa entistä useammalla on varaa käyttää rahaa ruoan lisäksi myös alkoholiin. Samoja ongelmia ratkotaan yhä useammassa maassa.
Kehityksen musta aukko
Kehityksestä puhuttaessa alkoholi tulee esiin vain sivulauseissa. Vaikkapa näin: Sosiaaliset mikroluotot annetaan kehitysmaissa mieluiten naisille, sillä he yleensä käyttävät tulonsa perheen ruokkimiseen, eivätkä alkoholiin. Tai näin: Moni perhe on äärimmäisen köyhä, koska iso osa perheen pienistä rahavaroista käytetään paikalliseen kiljuun.
Juuri kukaan ei kehitysyhteistyössä sano ääneen sitä, että liiallinen alkoholinkäyttö on suuri sosiaalinen ongelma, muuallakin kuin Suomessa. Päihteet ja sosiaaliset ongelmat liittyvät yhteen kaikkialla, missä päihteitä ylipäätään käytetään.
Jos perheen päällä on yhtä aikaa alkoholiongelma ja valta päättää perheen raha-asioista, lisätulot päätyvät usein koulumaksujen siijaan paikallisen viinakauppiaan taskuun. Samalla baarissa notkuttu aika vähentää osallistumista kodin arkeen.
Aihe on ikävä, ja siitä puhuvia syytetään herkästi moralisoinnista. Ei alkoholi tietenkään ongelmien syy ole. Mutta onko joku kuullut tilanteesta, jossa se olisi ollut ratkaisu?