Artikkelikuva
Cultures of Resistance kuvaa ihmisiä

Vastarinta luo uutta

Irakin sodan alla, vuonna 2003 korealais-brasilialainen dokumentaristi Iara Lee aloitti useiden vuosien matkan maailman laidoille ymmärtääkseen paremmin, mitä maailmassa oli tapahtumassa.

Lens Politica-elokuvafestivaalilla esitettävä Cultures of Resistance (2010) kertoo konfliktien keskellä elävistä ihmisistä, jotka haluavat muutosta – ja ovat valmiita tekemään töitä sen eteen.

Dokumentti liikkuu viidessä maanosassa, kurkkaa ensin tunnelmia muun muassa Sierra Leonessa, Ranskassa, Afganistanissa, Kreikassa, Argentiinassa ja Yhdysvalloissa kansainvälisenä rauhan päivänä 21. syyskuuta.

”Rauhaa ei saavuteta asein ja tankein. Historiassa on lukuisia esimerkkejä, että joskus vaikkapa oikeaan aikaan osunut elokuva, haastattelu tai laulu voi johdattaa koko maan uusille raiteille”, kreikkalainen nainen sanoo.

Cultures of Resistance tarkentaa useiden yhteisöjen taisteluihin. Se seuraa muun muassa Kongon hidasta toipumista sisällissodasta.

”Naisten käyttäminen aseena sodassa on turmelemisen ja lannistamisen metodi. Naiset ovat kansakunnan tuottajia. Naiset tuottavat ruuan, ruokkivat lapset, huolehtivat aviomiehistään. Kun nainen raiskataan, tapetaan koko maaseudun väestö”, sanoo Congo Restoration -järjestön Gorethy Nabushosi.

Brasilian Amazon-joella alkuperäisasukkaat käyvät kamppailua luonnon puolesta kaivosyhtiö­itä vastaan. Nigeriassa Fela Kutin poika Femi Kuti jatkaa isän aloittamaa taistelua, jossa musiikki on ase paremman maailman saavuttamiseksi.

”Vastarinta ei ole politiikkaa vaan kulttuuria. Sen ei pitäisi olla jonkun asian vastustamista, vaan uuden luomista. Rauha syntyy, kun vastarinta toimii. Minkä tahansa muodon epätoivo ottaakin, sen tulisi olla aktiivista, toiminnan katalysaattori”, yksi dokumentin miesäänistä toteaa.

Yhteiskunnallisen elokuvan  ja taiteen festivaali Lens politica 16.-20.11. Helsingissä  www.lenspolitica.net.
 

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!