Venezuelan kenties kuuluisimmassa lomakohteessa, Margaritan saarella, sijaitsee päällisin puolin varsin tyypillisen latinalaisamerikkalaisen rangaistuslaitoksen näköinen San Antonion vankila. Torneissa tarkka-ampujat valvovat, ettei kukaan poistu alueelta luvatta. Portilla univormuväki tarkastaa sisääntulijat. Vartijoiden ja muurien takaa paljastuu kuitenkin jotakin aivan muuta.

Pihan uima-altaissa – yhteensä niitä on neljä – polskuttelee vankien lapsia. Altaiden reunoilla päivää paistattelevat bikineihin pukeutuneet naisvangit ja -vieraat. Reggaeton raikaa, aurinko paistaa Karibian kirkkaalta taivaalta, johon ainoan pilviverhon muodostavat marijuana-jointeista ilmoille pöllähtelevät savupilvet. Kukkotappeluareenalla lyövät vetoa niin vangit kuin turistisaaren asukkaatkin, ja aseita löytyy monipuolisempi valikoima kuin pienen valtion puolustusvoimilta. 

Ainoa, mikä erottaa San Antonion muista Margaritan lomakohteista on se, että osa juhlijoista ei voi lähteä muurien takaa milloin haluaa. Eikä välttämättä haluaisikaan, sillä vankilasta raportoineen New York Timesin mukaan paikka muistuttaa lähinnä Hugh Hefnerin inspiroimaa viihdekeskusta, josta vieraiden mukana lähtee ulkomaailmaan huumeita sen sijaan, että niitä heidän tuomanaan kulkeutuisi muurien sisäpuolelle, kuten yleensä on tapana.

Venezuelan vankiloissa valtaa pitävät pran-nimellä kutsutut alfavangit. San Antonion pran on huumerikoksista tuomittu Teófilo Rodríguez, 40. Häntä kutsutaan kania tarkoittavalla liikanimellä ”El Conejo”. Rodríguezin vallan merkkinä Playboyn logoja on maalattu eri puolille vankila-aluetta. 

Valtaosa 2000 vangista istuu huumerikostuomiota, usein elinkautista. Raha ei monellekaan ole ongelma, ja vangit alleviivaavatkin kustantavansa ylellisen elämänsä omista varoistaan. Heidän mukaansa karkaamiset ovat harvinaisia ja rauhakin säilyy paremmin kuin muissa maan vankiloissa. 

Kaikkien elämä ei silti San Antoniossakaan ole pelkkää juhlaa. Osa vangeista elää vahvempiaan väistellen, jatkuvan väkivallan kohteena tai sen uhan alla.

”San Antonio on mallivankila”, kehuu murhasta tuomittu Iván Peñalver, 33, joka saarnaa vankilan evankelis-kristillisessä kirkossa.

”On vaikea selittää, millaista elämä täällä on”, toteaa puolestaan venäläinen huumesalakuljettaja Nadezhda Klinaeva, 32. ”Tämä on oudoin paikka, jossa olen koskaan ollut.” 

Venezuelalaisvankiloissa on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että meno on hurjaa. Vangit ovat aseistettuja ja organisoivat läppärien ja blackberryjen avulla murhia ja huumebisneksiä. Polii­sien mukaan vankien autonomia juontuu vankiloiden vuosikymmeniä kestäneestä ylikansoituksesta, epäpätevistä vartijoista ja korruptiosta. Luksuselämän tarjoajana San Antonio on kuitenkin omaa luokkaansa.