Ei siis ole ihme, että Afganistanissa ja Pakistanissa suufitovat joutuneet ahdasmielisempien uskovaisten vainon kohteeksi – kuten ei ole ihme sekään, että suufien parista on noussut erityisesti laulajia maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen. Suurin kaikista taitaa yhä olla vuonna 1997 kuollut pakistanilainen Nusrat Fateh Ali Khan, mutta kuten tämä monipuolinen johdanto suufimusiikkiin osoittaa, suufimuusikoiden kärkijoukko on lavea. Suufien musiikit ovat aina ammentaneet paikallisista perinteistä. Maantieteellisesti paikallisten perinteiden rinnalle ovat nyt nousseet myös paikkaan sitoutumattomat, eri musiikinlajien globaalit keinot. Albumi heijastelee kauniisti tätä kehitystä: ensimmäinen kappale on puhdasta traditiota, turkkilaisen Kudsi Ergunerin ney-huilun soittoa, ja viimeinen on marokkolaisen naisviisikon laulun muhkea remiksaus, jonka on tehnyt algerialaissyntyinen DJ Cheb I Sabbah. Siinä välissä matkataan kauas niin tilassa kuin soinneissakin, Syyriasta Senegaliin, Lontoosta Lahoreen ja Kabulista Intian eteläkärkeen. Bonuksena tarjotaan extra-albumi länsibengalilaisten suufi-fakiirien hypnoottisen minimalistisia lauluja.