Liian hidas pastori

Ghana. Kesän kuningas on ollut jalkapallo. Sen ja muun elämän yhteensovittaminen on kuitenkin välillä vaikeaa. Ghanalaisessa Bunian kaupungissa hautajaisvieraat joutuivat kesäkuussa vaikean valinnan eteen: mitä tehdä, kun pappi puhuu niin pitkään, että Ghanan avauspeli maailmanmestaruuskisoissa meinaa mennä sivu suun?

Hautajaisvieraat keksivät vauhdittaa seremoniaa ottamalla ohjat omiin käsiinsä ja kantoivat vainajan papin huomaamatta hautausmaalle. Pappi oli kuitenkin toista mieltä, ja oma-aloitteiset hautajaisvieraat saivat luvan kantaa vainajan takaisin. Kiistasta oli seurata käsirysy, kertoo Allafrica-verkkosivusto.

”Jos emme voi haudata häntä nyt, jätämme sinut tänne yksin ruumiin kanssa. Meidän on mentävä kannattamaan Ghanaa”, vainajan veli Bwire Ojusi valitti pastorille.

Pappi piti päänsä, samoin vieraat. Vain edesmenneen isä ja kourallinen muita vieraita oli hautajaisissa loppuun asti. Muut vieraat lähtivät katsomaan, kuinka Ghana peittosi Serbian. PL.

Upsista! Eiku. Oho!

Yhdysvallat. Jason Sadleria käy melkein sääliksi. Floridilaisbloggaaja aloitti keväällä kampanjan, jonka tavoitteena oli kerätä miljoona vanhaa t-paitaa lähetettäväksi Afrikkaan. T-paitojen sijaan kampanja keräsi lähinnä kritiikkiä.

Avun ammattilaiset valistivat Sadleria siitä, ettei Afrikassa ole paidoista pulaa, eikä paikallisia markkinoita kannata tuhota miljoonalla ilmaispaidalla. Aiheesta väännettiin kättä sekä blogeissa että lehtien sivuilla. Lopulta Sadler itsekin päätyi sille kannalle, että paidoilla voisi tehdä muutakin kuin pelastaa Afrikan.

Hyvistä hankkeista hän ei silti halunnut luopua ja suuntasi auttamisensa toisaalle: ihmiskaupan uhrien pelastamiseen. Hän päätti kerätä rahaa, jolla autettaisiin ihmiskaupan uhriksi joutuneita lapsiprostituoituja ostamalla heitä vapaaksi.

Taas tuli takkiin. Tällä kertaa ideasta kauhistuivat ihmiskaupan parissa työskentelevät. He muistuttivat Sadleria siitä, että raha päätyisi nimenomaan ihmiskauppiaiden taskuun ja tekisi ihmiskaupasta entistä kannattavampaa.

Sadler kauhistui itsekin sitä, millaisia seurauksia idean toteuttamisella olisi voinut olla ja pyyteli anteeksi ajattelemattomuuttaan.

”Minun pitää lakata ajattelemasta sydämelläni ja tutkia vähän asioiden taustoja ennen kuin alan toimia”, Sadler bloggasi. PL.

Huoltoasemat apuun sokeripulassa

Malesia. Borneon saaren Malesiaan kuuluvassa osassa on viime aikoina kärsitty sokeripulasta. Tavallisen sokerin sijaan ihmiset ovat joutuneet turvautumaan ruskeaan sokeriin, josta tulee ikävä sivumaku, kirjoittaa The Borneo Post -lehti.

Kuchinin osavaltion viranomaiset ovat päättäneet auttaa myöntämällä lupia sokerikauppaan myös huoltoasemille. Sokerinmyyntilupahakukaavakkeita onkin jaettu jo kymmenille huoltoasemille.

Paikallisten kauppiaiden mukaan ongelmana ei kuitenkaan ole myyntipaikkojen vaan itse sokerin puute. Kauppiaat toki myisivät sokeria, jos vaan tavarantoimittajat sitä toimittaisivat. Yhtenä syynä sokeripulaan pidetään sitä, että Malesiassa sokerin hinta pidetään naapurimaita edullisempana. Siksi malesialaista sokeria päätyy kotimaan hyllyjen sijaan myyntiin naapurimaihin.

Sokeripula on erityisen paha paikallisten juhlakausien aikaan. Seuraava suuri testi sokerin riittävyydelle on syyskuussa ramadanin loppua juhlistava hari raya -juhla. PL.

Tyhmä kysymys: 

Palstalla kysytään kysymyksiä, joita ei muualla kehtaisi esittää.

Mikseivät kaikkien maiden proletaarit liity yhteen?

Työpaikkoja siirretään jatkuvasti parempien työehtojen maista sellaisiin, joissa työehdot ovat heikompia. Mikseivät köyhien maiden ammattiyhdistysliikkeet vaadi parempia työehtoja yhdessä?

Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus Saskin viestintäpäällikkö Jukka Pääkkönen vastaa:

”Kyllähän he vaativatkin. Mutta monien köyhien maiden valtaapitävät estävät työntekijöitä järjestäytymästä, koska he pelkäävät ay-liikkeen vahingoittavan heidän valta-asemaansa ja liiketoimintaansa. Esimerkiksi Kiinassa vain yksi ammattijärjestö on laillinen, ja sekin on hallituksen ja kommunistipuolueen käsikassara.

Vuonna 1998 Kansainvälinen työjärjestö ILO antoi työpaikkojen perusoikeuksien julistuksen. Yksi sen kohdista on oikeus järjestäytyä.

Julistuksen on ratifioinut eli saattanut lainsäädännöksi 150 maata. Huomattava määrä maita on sen ulkopuolella – muun muassa Yhdysvallat.

ILOn sääntöjen mukaan sen jäsenmailla on moraalinen velvollisuus raportoida päätösten toteuttamisesta. Sillä ei ole kuitenkaan muita sanktioita päätöksistä lipeäviä vastaan kuin julkinen häpeä.

Toisaalta useissa ILOn sopimuksia ratifioineissa maissa rikotaan maan omia työlakeja ja vaikeutetaan työntekijöiden järjestäytymistä. Tällaisia maita ovat muun muassa Zimbabwe ja Bangladesh, jossa tehdään meille vaatteita.

Kansainvälinen ay-liikkeen verkosto tukee köyhien maiden ammattiliittoja työehtojen parantamisessa. Sask on osa tätä verkostoa.

Emme suosittele ostoboikotteja työehtoja polkevia maita vastaan, koska ne kohdistuvat helposti köyhimpiin ihmisiin. Burma on ainoa maa, jonka kanssa ILO kehottaa välttämään talousyhteistyötä.

Hyvä keino on täsmäjulkisuus työehtoja polkevia yhtiöitä tai valtioita kohtaan. Sillä on vaikutusta.” JS.

Kuukauden kamppis:

Minkä kaiken puolesta maailmalla kampanjoidaan?

Rahat jakoon

Miljardöörit ovat panneet pystyyn Giving Pledge -kampanjan, jossa houkutellaan toisia miljardöörejä luovuttamaan puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen. Microsoftin perustaja Bill Gates ja sijoittaja Warren Buffet eivät kerää kampanjalla rahaa, vaan osallistua voi lupaamalla julkisesti lahjoittaa vähintään puolet omaisuudestaan joko elinaikanaan tai kuolemansa jälkeen.

Kampanjaan on kutsuttu mukaan satoja yhdysvaltalaisia miljardöörejä, mutta ensihätään mukaan lähteneitä on neljä.

Reutersin haastattelema kiinteistö- ja rakennusalalla rikastunut Eli Broad ja hänen vaimonsa ovat päättäneet antaa pois peräti kolme neljännestä omaisuudestaan. He sanovat olevansa samaa mieltä kuin tunnettu hyväntekijä, 1800-luvulla elänyt Andrew Carnegie: se, joka kuolee rikkaana, kuolee häpeällisesti. HM.

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 7-8/2010.