Tähän päätyi tieteellisessä Lancet-lehdessä huhtikuussa julkaistu tutkimus, jossa vertailtiin kehitysmaiden terveydenhuoltoon käyttämää rahoitusta.
Tutkimuksessa selvitettiin, mikä osuus valtion julkiseen terveydenhuoltoon kohdistamasta rahoituksesta on kotimaista rahaa, mikä osuus ulkomaista, kehitysapuna saatua rahaa.
Kehitysmaat käyttävät terveyteen entistä enemmän rahaa ja suurin osa varoista tulee kotimaisista lähteistä. Absoluuttisesti mitattuna niiden oma terveysrahoitus on kaksinkertaistunut sitten vuoden 1995. Suurin osa kasvusta selittyy kuitenkin bruttokansantuotteiden kasvulla.
Myös terveyteen suunnattu kehitysapu kasvoi tutkimusjaksolla 1995–2006 kahdeksasta miljardista 19 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuodessa. Terveyteen käytettyjen varojen suhteellinen osuus kaikesta kehitysavusta oli myös kasvussa.
Tutkijat seurasivat rahavirtoja yhdistelemällä Maailman terveysjärjestö WHO:n, Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja avunantajien tietokantoja sekä kehitysmaiden omia tietoja. Rahavirtojen selvittely ja erottaminen osoittautui tutkimuksessa vaikeaksi.
Rahat jaetaan uusiksi
Yhtenä kehitysavun antamisen periaatteena on, että sen avulla tulisi lisätä ja täydentää maan omia palveluja, ei siirtää niitä ulkomaisista rahoituslähteistä maksettaviksi.
Tutkijat päätyivät laskelmissaan siihen, että jokaista apuna saatua terveyteen kohdistettua dollaria kohden valtioiden oma panostus terveyteen väheni 0,43–1,14 dollaria. Leikkaukset tehtiin pääasiassa valtionvarainministeriöissä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, miten erilaiset velkahelpotusohjelmat olivat vaikuttaneet maiden terveysmenoihin. Velkahelpotuksiin on liitetty ehtoja siitä, että velanhoidosta vapautuvat varat pitää käyttää terveyteen ja koulutukseen. Tutkijoiden mukaan velkahelpotukset eivät kuitenkaan näkyneet ainakaan lisääntyneinä terveyteen käytettyinä varoina.
Yllättävänä tuloksena tutkijat pitävät sitä, ettei kansalaisjärjestöjen kautta terveyteen kanavoitu kehitysapu vähentänyt maiden omaa terveysrahoitusta ollenkaan.
Tutkijat muistuttavat, etteivät he selvittäneet sitä, miten valtionvarainministeriöt kohdistivat terveydenhuollosta leikkaamansa varat. Jos varat käytettiin vaikkapa koulutukseen tai köyhyyden poistamiseen, niillä saattoi yhä olla terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävä vaikutus.
Tutkimusryhmään kuului tutkijoita Harvardin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta ja Washingtonin yliopistosta. Tutkimuksen ”Public financing of health in developing countries: a cross-national systematic analysis” rahoitti Bill ja Melinda Gatesin säätiö.