Suomi on väärällään ihmisiä, jotka valitsevat leikissä väärin. Jokaiselle huononäköiselle ainoa oikea vastaus on tietenkin silmälasit. Ilman laseja ei autiolle saarelle olisi asiaa.

Kun puolisokea unohtaa, mihin lasit laski, ikävä on kova, kotonakin. Pöytäpintoja pitää tiirailla lähietäisyydeltä ja toivoa valon välähdystä – joko muistista tai kadonneista linsseistä. Ilman rillejä arki on kuhmuista: oviaukkoon nyt vielä osuu, mutta eteisessä seikkaileva kenkä kamppaa armotta.

Yritäpä niillä taidoilla selvitä autiolla saarella. Palmun erottaisi puhelintolpasta vasta päähän putoavasta kookospähkinästä. Ruoanhankinnassa riittäisi haastetta, kun pitäisi kekkosena kivuta jokaisen vastaantulevan puun latvaan tarkistamaan, kasvaako se lehteä vai hedelmää.

Likinäköisille lasien arkea helpottava taika tulee yleensä tutuksi jo kouluiässä, mutta vain aniharva selviää rilleittä vanhuuteen. Viimeistään ikänäkö opettaa lopuillekin, kuinka loistava keksintö silmälasit ovat.