Terveisiä vaan muinaiseen Egyptiin, Mesopotamiaan ja Kiinaan. Ainakin kaikkia niitä väitetään saksien keksimispaikaksi. Olitte aika fiksuja siellä joskus. Keksintönne on yhä käytössä.

Kukaan ei tietenkään tiedä, miten ja miksi sakset tuli keksittyä. Mutta tilanne on helppo kuvitella.

Ennen saksia olivat veitset ja kirveet. Voi vain arvailla, millaista touhua on ollut vaikka lampaiden keritsiminen, kun Duudsonien esi-isät ovat äheltäneet lampaasta villaa irti. Ties kuinka monta korvaa, sormea ja varvasta on lähtenyt mukana.

Porukan välkyimmältä on mennyt hermot, kun pölkymmät heiluvat teräaseiden kanssa. Työsuojelun nimissä on ryhdytty miettimään, miten arkityöt saataisiin hoidettua vähemmällä verenvuodatuksella.

Joku nero on sitten keksinyt, että kyllä tylsäkin veitsi leikkaa, kun niitä laitetaan kaksi vastakkain. Sillä vempaimella ei enää vahingossa silpaista irti ruumiin ulokkeita ja sen uskaltaa antaa vähän holtittomampaankin käteen.

Kaikkein varhaisimpien saksien terät pysyivät yhdessä toisessa päässä olevan lenkuran avulla. Sitten joku keksi pistää terät ristiin ja tehdä terien toiseen päähän sormenmentävät aukot leikkaamista helpottamaan.

Siinä se sitten olikin. Myöhempien vuosisatojen keksijöille on jäänyt vain klassikon viilaaminen.