TONI SANDELL

Kuninkaan oikea käsi Felix Sánchez (vas.) neuvottelee poliisin kanssa.

Pieni, yhdestä ceiba-puusta veistetty vene ajaa ylävirtaan. Bonyic-joen rannalla jylläävät kaivinkoneet nostavat harmaata joenuoman hiekkaa kuorma-autoihin. Ympäröivän viidakon vehreys luo maisemaan jännitteen.

Kuningas Valentin istuu veneen nokassa arvolleen soveliaasti vaitonaisena. Sulkapäähine on jäänyt kuninkaan palatsiin, ja perinteisen valkoisen kuninkaan paidan sijaan valtiaalla on päällään nuhjuinen t-paita. Siniverisyys huokuu suorasta ryhdistä ja tyynestä katseesta.

Pohjois-Panaman Boca de Torosin maakunnassa asuvat naso-intiaanit eivät ole ensi kertaa puolustamassa omia maitaan. Heidän vastarintansa tuli tutuksi jo 1500-luvulla alueelle tunkeutuneille espanjalaisille. Kuningas tapasi johtaa kansansa kyvykkäimpiä taistelijoita.

Kuninkaan tehtävänä on edelleen suojella nelituhatpäistä kansaansa vaaroilta, jotka uhkaavat sen kieltä ja kulttuuria. Uusin uhka on nasojen maille suunniteltu vesivoimala. Se on saanut aikaan varsinaisen hullunmyllyn: edellinen kuningas on ajettu kannattajineen maanpakoon, Panaman valtio on syytettynä kansainvälisessä tuomioistuimessa ja intiaanit muodostavat viidakkoon päivästä toiseen ihmismuureja pysäyttämään kaivinkoneita.

Nasojen taistelu tunnetaan koko Latinalaisessa Amerikassa. Samankaltaisia taisteluja käydään kaikissa maissa, joissa on alkuperäiskansoja. Ne ovat harvoin yhtä menestyksekkäitä.

Vapaakaupan myötä paine hyödyntää intiaanien maita on kasvanut entisestään. Suuri osa luonnonvaroista kun sijaitsee intiaanien mailla.

”Metsä on meille tori, josta haemme lihamme ja puun veneisiimme. Se on apteekki, josta saamme lääkekasvimme. Joki taas on meidän tiemme ja kalatiskimme. Siksi puolustamme luontoamme viimeiseen asti”, Félix Sánchez kertoo veneen lipuessa hiljakseen, kaivinkoneiden melun jäätyä etäälle.

Sánchezilla on auktoriteettia puhua. Hän perusti nasojen asiaa ajavan säätiön ja on kuninkaan oikea käsi.

Tito, petturikuningas

Naso-kansa muodostaa Latinalaisen Amerikan ainoan tunnustetun kuningaskunnan. Nasot eivät maksa valtiolle veroa, ja valtio tunnustaa sukumonarkian. Heimolle ei kuitenkaan ole annettu kaikkein tärkeintä – oikeutta päättää omasta maastaan.

Nasojen edellinen kuningas Tito solmi vuonna 2004 Panaman hallituksen kanssa sopimuksen, joka salli kolumbialaisen Empresas Públicas de Medellin -konsernin aloittaa 50 miljoonan dollarin arvoisen vesivoimalahankkeen nasojen mailla. Kuninkaan puolustajien mukaan Tito halusi tuoda lisää hyvinvointia kansalle. Vastapalvelukseksi on luvattu rakentaa koulu ja parantaa alueen terveyspalveluja.

Kansan enemmistön mielestä kuningas lahjottiin myymään yhteiset maat. Kosto seurasi pian. Tito syrjäytettiin vallasta kansankokouksen äänestyksessä ja ajettiin palatsistaan maanpakoon. Kansa valitsi uudeksi johtajakseen Titon sedän, Valentinin.

”Jos voimala rakennetaan, se tarkoittaa, että maamme on myyty myös tuleville projekteille. Edellinen kuningas ei ole enää tervetullut maillemme”, Sánchez sanoo.

Nasojen kuningas on jo vuosisatojen ajan tarvinnut sinisen veren lisäksi myös kansankokouksen hyväksynnän. Panaman valtio kuitenkin tunnustaa edelleen vain maanpaossa asuvan kuningas Titon. Valtiolle siis riittää yhä, että nasojen jo syrjäyttämä Tito on hyväksynyt voimalahankkeen.

Voittojen tiellä

Félix Sánchez on kuin nasojen ulkoministeri. Hän kiertää ulkomailla kertomassa kuningaskuntansa tilanteesta ja oli viime vuonna Washingtonissa Amerikkojen ihmisoikeustuomioistuimen kuultavana. Päätöstä odotellaan.

Vuonna 2005 nasot onnistuivat Sánchezin johdolla hautaamaan Amerikan kehityspankin rahoituksen voimalahankkeelle. ”Painostimme pankkia tekemään riippumattoman selvityksen, jonka jälkeen pankki ilmoitti vetäytyvänsä rahoituksesta.”

Selvityksen mukaan nasojen itsemääräämisoikeutta ei oltu kunnioitettu ja tehdyt ympäristöselvitykset olivat puutteellisia.

Kaksi vuotta sitten voimalayritys kuitenkin ilmoitti, että uusi rahoitus on löytynyt Keski-Amerikan integraatiopankilta. Pankin ensisijainen tavoite on vauhdittaa talouskasvua. ”Yritys etsi rahoittajan, joka ei välitä oikeudesta vaan pelkästä rahasta.”

Lukuisia valituksia on silti edelleen vetämässä, eikä hallitus ole niiden takia voinut antaa maankäyttölupaa konsernille. Tähänastiset toimet nasojen mailla ovat siis laittomia.

”Jos lailla olisi jotain merkitystä, tämä projekti olisi haudattu aikaa sitten. Hallituksen ja konsernin asenne osoittaa, että he haluavat pelata omilla säännöillään”, Sánchez sanoo.

Nasojen vastarinta on ollut kovaa. Projekti on nyt ollut käynnissä kuusi vuotta ja sinä aikana on saatu valmiiksi vaivaiset viitisen kilometriä tietä. Voimalan piti alun perin olla valmis jo 2007. ”Konserni laski uuden rahoittajan löydyttyä, että valmista tulisi 2010. Sekin jää kaukaiseksi tavoitteeksi”, Sánchez kertoo ja hymyilee ensimmäistä kertaa.

Valmis vaikka kuolemaan

Vene kolahtaa rantaan ja kuningas hyppää kuivatun joenuoman kiville. Kuningas kannattajineen kokoontuu lähitaloon päivittämään tilannetta.

Talossa asuva Húgo Sánchez kertoo, että konserni muutti edellispäivänä joen kulkua kuivatakseen maata suunnitellulle padolle johtavaa tietä varten.

Esteban Torres, yksi kylän vanhuksista, nousee ja puhuu. ”Peto on viemässä meiltä maamme. Teemme kaikkemme, jotta nämä paholaiset pysäytetään.”

Torres oli vuoden päivät mukana ihmismuurissa, joka kokoontui päivittäin työkoneiden eteen auringon noustessa ja pysyi paikoillaan auringonlaskuun asti. Viimeisen vuoden aikana on pidätetty kymmenittäin mielenosoittajia. ”Olen 80-vuotias. Olen valmis taisteluun ja vaikka kuolemaan näiden nuorten tunkeutujien käsiin, jos on tarpeen”, Torres uhkaa.

Sánchez muistuttaa, että myös toisenlaiset strategiat ovat tarpeen. ”Näiden hallitusten edessä meidän on hyökättävä asiantuntemuksella – kerrottava tarkkoja lukuja siitä, kuinka monta lajia kärsi joen siirtämisestä”, Sánchez neuvoo.

Vihdoin kuningas Valentin puhuu. Väki laittaa ruokakipponsa sivuun ja kuninkaan apulainen alkaa kääntää teriben kielestä espanjaksi. Kuningas korostaa, että on löydettävä rauhanomainen ratkaisu. ”Meidän on vältettävä likaamasta käsiämme verellä. Jatkamme taistelua, mutta rauhanomaisin keinoin.”

Kyläläiset päättävät kokoontua seuraavana päivänä laatiakseen tuhoista virallisen valituksen.

Napitusten poliisin kanssa

Kuninkaan kannattajat palaavat joenuomalle laskemaan tuhoja. Siinä sivussa nasot aikovat pysäyttää kaivinkoneiden työn. Ohikulkevien kanoottien naso-matkustajat päättävät rantautua joukkojen tueksi. Voimalahankkeen työntekijät olivat kutsuneet poliisit viidakon keskelle jo aamulla kuultuaan kuninkaan väen olevan tulossa.

Ryhmä asettuu poliisin lava-auton ja rekkojen eteen. Tilanne on herkkä, kaikki ovat vaiti.

Poliisit pyytävät ihmisiä siirtymään koneiden tieltä ja yrittävät estää kuvaamisen. Nasot kuitenkin tietävät oikeutensa. Niihin kuuluu oikeus kokoontua viidakossa, jos firmalla ei ole näyttää lupakirjaa rakennustöille.

Sánchez keskustelee poliisin kanssa. Mies nyökkäilee ymmärtävästi, nöyrtyy ja poliisit lähtevät paikalta. Tällä kertaa taistelu on voitettu ja koneet pysäytetty.

Joukko kuitenkin tietää, että seuraavana päivänä poliiseja tulee parinkymmenen sijaan viitisenkymmentä. Poliisit myös tietävät, että seuraavana päivänä koneita on pysäyttämässä parinkymmenen sijaan ainakin sata nasoa.

Sánchez itse aikoo matkata yöbussilla pääkaupunkiin tekemään ympäristöministeriölle valitusta joella aiheutetuista tuhoista. Säätiön sihteeri puolestaan kirjoittaa kansainvälisille sähköpostilistoille jutun aiheesta. Viidakon taistelu jatkuu.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2009