Saudi-Arabiassa aivopestään ääri-islamisteja – positiivisesti

Saudi-Arabian valtio yrittää käännyttää entiset ääri-islamilaiset jihad-taistelijat rivikansalaisiksi kuntoutuskeskuksissa. Niissä jihadisteja ei kohdella verenhimoisina tappajina, vaan harhaanjohdettuina, hyväksikäytettyinä nuorukaisina.

SANNA NEGUS

kuvareppis.jpgKuntoutuskeskuksessa opetellaan normaalia elämää esimerkiksi pöytäjalkapallon avulla.

Jalkapallomaalit ja muoviset puutarhakalusteet jököttävät valkoisten rivitalojen ympäröimällä pihalla. Suljetun oven takaa löytyy uima-allas, jonne ei tänään pääse. Vaikka saudiviranomaiset kutsuvat paikkaa lomakeskukseksi, pelkkä siviiliasuisten turvamiesten läsnäolo kertoo, että asuntokompleksin asukit eivät ole täällä lomanvietossa.

Viimeistään lehtipuun alle seinään maalattu teksti kertoo missä ollaan: ”Kuntoutusohjelma”. Seinämaalauksen oikealla puolella käsi kaataa vettä kastelukannusta, jossa lukee hyväntekijän, Saudi-Arabian sisäministerin nimi: prinssi Muhammad Bin Nayef.

Tervetuloa jihad-kuntoutuskeskukseen.

”Harjoitamme täällä positiivista aivopesua”, sanoo psykiatri Turki al-Utayan. Tämän punertaviin aurinkolaseihin ja harmaaseen kaapuun pukeutuneen lempeänoloisen miehen asiakkaat ovat 17-40-vuotiaita saudimiehiä. He ovat joko osallistuneet tai harkinneet osallistuvansa aseelliseen taisteluun islamin nimissä, tai yllyttäneet muita.

Riadin esikaupunkialueella, Al-Thamaman luonnonpuiston kupeessa sijaitseva keskus perustettiin kaksi vuotta sitten. Sen vajaat parikymmentä asukasta ovat vankeustuomionsa päättäneitä saudeja, joista osa on taistellut Irakissa, osa haaveillut siitä ja tullut pidätetyksi ennen matkaa. Keskuksen toisella osastolla on myös Guantanamo Baystä Saudi-Arabiaan kotiutettuja vankeja. Heitä ei ole lupa haastatella.

Keskus on osa Saudi-Arabian viranomaisten ääri-islamismin vastaista taistelua. Kun vuonna 2003 sauditerroristien iskussa Riadissa sai surmansa 36 etupäässä länsimaalasta vierastyöläistä, saudihallinto päätti ryhtyä toimiin islamistisen terrorismin kitkemiseksi. Pidätysten ja muiden kovien keinojen lisäksi maassa aloitettiin ainutlaatuinen ”pehmeän linjan” kuntoutusohjelma.

Vankien kuntoutuskeskusten lisäksi ohjelmaan kuuluu al-Sakinah-nettihanke, jossa teologit yrittävät korjata nuorten äärinäkemyksiä. Kyseessä on itsenäinen projekti, joka saa tukea Islamilaisten asioiden ministeriöltä. Maahan on myös rakenteilla viisi uutta pelkästään jihadisteille tarkoitettua vankilaa, joihin mahtuu 1 200 vankia. Näissä vankiloissa on omat kuntoutusohjelmansa.

Saudi-Arabiassa on yhteensä seitsemän kuntoutuskeskusta, ja niissä kaikissa on noin 15 asiakasta kerrallaan. Maa pitää vankien kuntoutusohjelmaa onnistuneena, ja siksi se päästää aina silloin tällöin toimittajia tutustumaan keskuksen toimintaan.

Taideterapiaa ja uskontoa

Kuningas Fahdin yliopiston apulaisprofessorin, psykiatri al-Utayanin tehtävänä on saada kuntoutettavat kyseenalaistamaan ideologiansa ja ohjata heidät maltillisemmille vesille.

”Kysymme heiltä: miksi menit Irakiin? Monet heistä vastaavat, että television näyttämien kuvien takia. Tai luettuaan internetistä Osama Bin Ladenin tai muiden al-Qaida johtajien lausuntoja. He ovat hyvin nuoria, jotkut vasta 17-vuotiaita”, al-Utayan huudahtaa.

Kuntoutusohjelmassa jihadisteja ei siis kohdella verenhimoisina tappajina, vaan harhaanjohdettuina, hyväksikäytettyinä nuorukaisina.

Länsimaiseen malliin perustuvaa kuntoutusohjelmaa on muokattu saudikulttuuriin sopivaksi – uskonnonopetuksen vahvuus kielii siitä. Kuntoutettaville opetetaan myös sosiologiaa, taideterapiaa ja taloustietoa. Perusopetus kestää kaksi kuukautta, ja muu aika vietetään vaikkapa pöytäjalkapalloa tai videopelejä pelaamalla, normaaliin elämään totuttelemalla.

Aivan ensimmäiseksi entiset sotilaat pitää ”ohjelmoida” uudelleen. Siksi kuntoutuksen tärkein komponentti on uskonnonopetus, josta vastaa sheikki Ahmad Jalani. Jalani on 35-vuotias lapsenkasvoinen, pyöreä, leppoisasti naureskeleva islaminoppinut. Hänen jihadin eli pyhän sodan ymmärtämisen tunnillaan istuu pulpeteissa joukko hiljaisia miehiä, muistivihkot edessään.

”Onko Islam verenvuodatuksen uskonto?” sheikki kysyy luokalta. ”Nostakaa käsi ylös!” hän patistelee. Yksikään käsi ei nouse – oppi on mennyt ainakin näennäisesti perille. ”Yhdysvallat miehitti Irakin. Saammeko siis hyökätä Yhdysvaltain lähetystöjä tai sen intressejä vastaan?”

”Ei!” luokka vastaa yhdestä suusta ja sheikki hymyilee.

Sitten hän esittää kysymyksen, joka saattaa olla suunnattu pohjoismaalaisen vierailijan mieliksi.

”Entä jos haluatte tappaa tanskalaisia?” sheikki kysyy Muhammed-pilapiirroskiistaan viitaten. ”Koraani sanoo, että jos yksittäinen jonkin maan kansalainen tekee väärin, kaikkia ei saa rangaista siitä”, nuori parrakas mies vastaa.

Taas sheikki hymyilee tyytyväisenä.

Koraani on hyvin selkeä, mutta ongelma piilee sen ymmärtämisessä ja tulkinnassa. Jotkut imaamit tulkitsevat Koraania väärin ja antavat vääriä fatwoja, uskonohjeita, sheikki juttelee tunnin päätteeksi. Hänen mukaansa uskonnon opettaminen pitäisi olla vuoropuhelua eikä ulkoa opettelua – mitä se pitkälti on kaikissa arabimaissa. Saudi-Arabiassa koulukirjoissa paasataan edelleen vääräuskoisten eli juutalaisten, kristittyjen ja saudiarabialaisten shiiamuslimien pakanallisuudesta ja nimitetään heitä ’ikuisiksi islamin vihollisiksi’.

Ei siis mikään ihme jos jihadisteilla – ja tavallisilla kansalaisilla – on vääristynyt maailmankuva.

Saudit etunenässä rintamalle

Suurin osa Irakissa taistelevista ulkomaalaisista jihadisteista on saudeja. Myös syyskuun 11. päivän terrori-iskujen 19 lentokonekaapparista 15 oli saudeja. Asiaa on selitetty juuri vahvalla vihan ideologialla, joka opitaan jo kouluissa, sekä epäsuvaitsevalla, ankaralla wahhabilaisella islamintulkinnalla. Koulutuskeskuksen ohjaajat syyttävät tosin etupäässä al-Jazeeraa ja muita arabitelevisiokanavia, jotka näyttävät raadollisia kuvia siitä, mitä Yhdysvaltojen miehitys on saanut aikaan.

Psykiatri al-Utayan tarjoaa kuitenkin erilaisen tulkinnan. ”Tämä on hyvin tunnepitoinen asia. Saudit kokevat vahvasti, että haluavat mennä Irakiin ja auttaa. Ja sitten on vielä Saudi-Arabian asema, olemme Haris al-Haramayn – molempien jalojen pyhäkköjen, Mekan ja Medinan palvelijoita”, hän selittää.

Saudi-Arabia on ollut pan-islamilaisen liikkeen johtaja ja se on perinteisesti rahoittanut moskeijoiden rakentamista ja uskonnonopetusta islamilaisissa maissa. Taustalla on siis eräänlainen ”aateluus velvoittaa” -ajattelu.

”Saudiarabialaisilla vangeilla on usein uskonnollinen motiivi, perheongelmia ja he haluavat päästä synneistään osallistumalla itsemurhaiskuun. Joillakin heistä on häiriökäyttäytymistä, ja monet heistä ovat nuoria ja kokemattomia”, al-Utayan kertoo. Saudit eivät kuitenkaan hevin myönnä, että syyt ongelmiin piilisivät heidän omassa yhteiskunnassaan.

Jihadistien vastaisessa kampanjassa joitakin äärikantoja saarnaavia sheikkejä on tosin pidätetty, kuten vaikutusvaltainen Ali al-Khudair vuonna 2003. Hän oli antanut islamisteja arvostelleita henkilöitä vastaan fatwoja, joissa väitti heidän olevan luopioita. Tämä tarkoittaa kuolemantuomiota; islamin mukaan uskostaan luopunut voidaan tappaa. Al-Khudair joutui perumaan fatwansa televisiossa.

Merkittävää terrorismin vastaisessa taistelussa oli myös Saudi-Arabian korkeimman uskonnollisen johtajan sheikki Abd al-Aziz bin Abdallah Aal al-Sheikhin fatwa lokakuussa 2007, jossa hän kielsi saudinuoria osallistumasta jihadiin ulkomailla. Moni ehti kuitenkin lähteä kotoaan ennen kieltoa.

Viha vei Irakiin

”Minulla oli vakaa usko, mutta en oikeastaan ymmärtänyt uskontoa. Etsin tietoa internetistä ja katsoin televisiota. Sitten tulivat uutiskuvat Abu Ghraibin vankilasta ja 14-vuotiaan Abir-tytön raiskauksesta”, kertoo Hizam al-Qahtani, 30-vuotias parrakas ja hymyileväinen kuntoutuskeskuksen asiakas.

Abir-tytön paljon julkisuutta saaneessa tapauksessa amerikkalaiset tappoivat ja polttivat tytön ja tämän perheen keväällä 2006. ”Abirin kohtalo kosketti, en pystynyt enää hillitsemään vihaani. Halusin auttaa”, al-Qahtani lisää.

Lainanperijänä työskennellyt mies ryhtyi tuumasta toimeen ja tapasi jo viikkoa myöhemmin Mekassa irakilaisen salakuljettajan. Hän siirtyi Hafr al-Batnin kaupunkiin lähelle Irakin rajaa ja ylitti laillisesti Kuwaitin rajan. Sitten hän käveli kertomuksensa mukaan kolmen päivän ajan salakuljettajien kanssa Irakin puolelle, ensin Bagdadiin ja sieltä Fallujaan. Taisteluintoinen saudi tapasi joukon syyrialaisia ja irakilaisia vastarintataistelijoita, joiden kanssa hänellä tuli välittömästi mielipidekiistoja.

”He kutsuivat Saudi-Arabian kuningasta ja uskonoppineita luopioiksi ja vaativat myös minua kieltämään johtajien laillisuuden. He halusivat määrätä kaikesta”, al-Qahtani muistelee Irakin taipaleensa alkua.

Tällainen indoktrinointi oli tyypillistä ulkomailta tulleille jihadisteille. Heihin piti ensin iskostaa vastarintaryhmien ideologia – taistelemaan ei päässyt noin vain.

”He sanoivat, että jos haluan sotia, minun täytyy olla samaa mieltä heidän kanssaan. Koska vastustin, minua pidettiin vakoojana. Viikon verran minua kidutettiin sähköllä”, al-Qahtani kertoo.

Kuin kesäleirillä olisi

Kiduttajien joukossa oli kuitenkin ystävällinen sielu, joka salakuljetti al-Qahtanin irakilaisen zawba-heimon alueelle.

”He taistelivat al-Qaidaa vastaan. Autoin taistelijoita neljän kuukauden ajan Fallujan lähellä, kunnes amerikkalaiset tulivat”, al-Qahtani kuvailee, mustahelmistä rukousnauhaa sormissaan pyöritellen.

Miehen kuvaus saattaa hyvinkin pitää paikkansa, sillä alueella oli tuohon aikaan heimotaisteluja al-Qaidaa vastaan.

Al-Qahtanille opetettiin pienaseiden käyttöä, mutta hän väittää, ettei osallistunut itse aseelliseen taisteluun, vaan toimi lähinnä muona- ja varustehuollossa.

”Kun amerikkalaiset tulivat, zawban heimoon kuuluvat miehet kysyivät, haluanko palata Fallujaan vai mennä kotiin. Palasin Saudi-Arabiaan ja antauduin”, al-Qahtani kertoo. Kotimaahan palattuaan hänet pidätettiin. Al-Qahtani, kuten suurin osa kuntoutuskeskuksen asiakkaista, on viettänyt 1-2 vuotta vankeudessa.

Jaettuaan ahtaan sellin kolmen muun vangin kanssa kuntoutuskeskus tuntuu miehestä kesäleiriltä.

Eikä hänellä ole ikävä Irakiin. “Jos olisin tiennyt millaista siellä on, en olisi mennyt. Opin läksyn amerikkalaisesta demokratiasta: ne tappavat siellä lapsia”, hän sanoo vakavana.

Mutta ei al-Qaidakaan tehnyt häneen vaikutusta. ”Se sanoo olevansa muslimien asialla, mutta on kaukana siitä.”

Nyt al-Qahtanin ajatukset ovat jo kotiinpaluussa. Vain noin kolmasosa kuntoutuskeskuksen asukkaista on naimisissa – al-Qahtani on yksi heistä. Vaimo kävi vierailulla kuusi kuukautta sitten, ja nyt hän odottaa pariskunnan esikoista. ”Haluaisin jo kotiin!” hän huudahtaa nauraen, kun tulee puhetta vaimosta. ”Haluaisin jatkaa opintoja ja mennä töihin”, mies jatkaa.

Perheen tuki tärkeää

Juuri tätä myös kouluttajat haluavat – että asiakkaat sopeutuvat jälleen normaalielämään ja arkeen. Kotona odottava perhe on äärimmäisen tärkeä kuntoutuksen onnistumisen kannalta. Toisin kuin vankilassa, asiakkaat saavat puhua perheenjäsentensä kanssa puhelimessa vaikka joka päivä.

Keskus antaa myös taloudellista apua: noin 500 euron kuukausiavustuksen lisäksi lahjoja perheelle vietäväksi miehen kotiutuessa. Keskus auttaa myös opiskelu- tai työpaikan etsimisessä.

”Niin ikään valtio auttaa hääkustannuksissa. Muissakin menoissa tuemme tarpeiden mukaan. Yksi ehto avustuksen saamiseen kuitenkin on: et voi palata pahojen tekojen pariin”, al-Utayan selventää.

Psykiatri kertoo henkilökunnan tekevän kotikäyntejä kotiutuksen jälkeen. ”Sanomme potilaillemme: teillä on ihmisiä, jotka rakastavat teitä, teidän perheenne. Jos me emme välitä, joku muu tulee väliin”, al-Utayan viittaa islamistisiin voimiin.

Entä stigma? Mitä muut ajattelevat entisistä vangeista? Kuntoutusohjelma on varautunut myös siihen. ”He tulevat kohtaamaan ihmisiä, jotka vihaavat heitä ja nimittävät terroristeiksi. Turvallisuusviranomaiset tietävät kuitenkin, mikä heidän statuksensa on”, al-Utayan selittää.

Paluu pahan piiriin

Saudiviranomaisten mukaan kuntoutusohjelma on ollut menestys. Sitä on kuitenkin vaikea mitata, sillä ohjelma on varsin uusi.

Al-Sakinah -nettiohjelma kiinnostaa ulkomailla aina Yhdysvaltoja ja Britanniaa myöten, kertoo jihadismiin erikoistunut tutkija Christopher Boucek Carnegie instituutista. ”Saudi-Arabiasta on tullut malliesimerkki tällaiselle kuntoutukselle. Mutta kyseessä on saudeille räätälöity malli saudien ongelmaan. Kuntoutus juuri tällaisessa muodossa ei välttämättä toimi muualla.”

Boucekin mukaan yhteensä noin 3 000 vankia on osallistunut kuntoutusohjelmaan. Heistä 1 400 on kieltänyt entiset ajatuksensa ja vapautettu.

”Vain 23 on pidätetty uudelleen. Osa miehistä on liikkunut väärässä seurassa tai yrittänyt poistua maasta. Nämä luvut siis näyttävät todella hyviltä. Pitää kuitenkin muistaa, että kuntoutusohjelman läpikäyneet ovat jihadistien joukossa pikkutekijöitä. Turvallisuusuhkiksi koetut jihadistit eivät edes halua kuntoutukseen.”

Ja sitten on niitä, joita ei ole vielä pidätetty. Tammikuussa Jemenin ja Saudi-Arabian al-Qaida-järjestöt julistivat yhdistyneensä. Saudipuolen johtaja on Said Ali al-Shihri, entinen Guantanamo Bayn vanki, joka sai vuonna 2007 kuntoutuskeskuksesta kotiutuspaperit.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2009

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!