Televisiossa ujo Pratibha-tyttö laulaa intohimoisesti, ja tempaa sydämeni mukaansa.
Hän on kotoisin Rewasta, intialaisesta pikkukaupungista, josta en ole koskaan kuullutkaan. Tyttö on yksi miljoonista kilpailijoista, jotka esiintyvät tosi-tv ohjelmissa. Yksi miljoonista, jotka toivovat voivansa jättää tehdaskaupunkinsa tai kylänsä kurkottaakseen kohti kuuluisuutta. Kohti elämää, jota kykyjenetsintäohjelma heille tarjoaa. Kohti minun ääntäni katsojaäänestyksessä.
Kun tosi-tv-genreen kuuluvat kykyjenetsintäohjelmat tulivat Intian televisioon, ne antoivat pikkukaupunkien nuorille muutakin kuin mahdollisuuden maineeseen. Paljon enemmän.
Äskettäin musiikkisopimuksen, auton ja LCD-television voittaneelle Vaishalille voitto merkitsi myös mahdollisuutta saada parempaa hoitoa sairaalle aviomiehelleen. Finaalissa kisasta pudonnut Tosh pääsi niin pitkälle, että pystyi jättämään jäähyväiset nuhjuisille baareille, joissa oli siihen saakka laulanut. Nyt hän laulaa Bollywoodille.
Jos Pratibha ei olisi nyt televisiossa, hänen todennäköinen tulevaisuutensa olisi ollut vain olla jonkun lahjakas miniä.
Tosi-tv-ohjelmat antavat syrjäseudun nuorille arpanopat, joilla koittaa onneaan. Nuoret, jotka muuten jatkaisivat esiintymistä paikallisilla lavoilla tai ottaisivat lukutaidottomien vanhempiensa painostuksesta “turvallisen” työn, voivat edes harkita unelmansa toteuttamista.
Parasta ohjelmissa on, että myös häviäjät ovat voittajia. Kilpailusta pudonneesta Abhasista tuli juontaja lapsille suunnattuun kykyjenetsintäohjelmaan. Joistakin on tullut taustalaulajia, toiset ovat saaneet mallisopimuksia. Lopuista tulee pienempiä julkkiksia, jotka näyttäytyvät erilaisissa tapahtumissa.
Kyse ei ole vain palkinnosta. Joidenkin näiden nuorten kotikylissä ei ole vettä eikä sähköä kuin hetkittäin, eikä televisiotakaan vielä muutama vuosi sitten. Nyt heille tarjoutuu tilaisuus saada muusikkojen opastusta, lentää – tai vain päästä Mumbaihin. Ensimmäistä kertaa elämässään.
Valitettavasti kaikella on myös ikävät puolensa: kaikki eivät selviä suurkaupunkielämästä ja tähteyden paineista, tai kasvavat aikuisiksi liian varhain. Monet masentuvat.
Sankarillinen sinnikkyys koskettaa silti. Monet ovat käyneet koe-esiintymisissä kolmekin kertaa samaa ohjelmaa varten, periksi antamatta. He jaksavat uskoa itseensä, hiovat taitojaan ja jatkavat paremman elämän etsimistä.
Miljoonasta vain yksi voittaa. Mutta se yksi varmistaa, että tuhannet muut nuoret toivovat ja unelmoivat.
Prathiba saa ääneni.
Kirjoittaja on intialainen runoilija ja aktivisti.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2009