Kävin joskus ruotsin kielen kurssin, jossa loikoiltiin mukavissa nojatuoleissa, kuunneltiin musiikkia ja leikittiin erilaisia tilanteita. Kaikki tapahtui tietysti ruotsiksi. Kurssin menetelmä, suggestopedia, perustuu siihen, että oppimistilanteessa otetaan huomioon mahdollisimman laaja skaala erilaisia tapoja oppia ja että on niin hauskaa, ettei virheitä huomaa pelätä.

Itselleni mullistavinta oli huomata roolin vaikutus kielitaitoon. Kun kurssilla menin kuvitteelliseen hotelliin Cecilia-nimisenä ruotsalaisena taidemaalarina, aloin myös puhua Cecilian tavoin, itsevarmasti ja rennosti, kuin omaa kieltäni. Tietysti tein virheitä, mutta ilmaisemisesta tuli sujuvampaa.

Keskeisintä ei kuitenkaan ollut Cecilian rooliin astuminen, vaan omasta roolistani luopuminen. Kielitaitoni parani, kun lopetin roolini kömpelönä, änkyttävänä ruotsinopiskelijana.

En usko sankareihin. Ihmiset pystyvät suuriin tekoihin vahvojen roolien avulla. Pelastusammattilaiset vaarantavat henkensä muiden puolesta, koska se on heidän työtään.

Psykologiassa rooleja käytetään auttamaan ihmisiä eroon peloistaan. Pelottavassa tilanteessa itsensä kuvittelu joksikin toiseksi tai toisenlaiseksi voi auttaa.

Roolista luopuminen on arkinen versio monien uskontojen luopumisajattelusta. Esimerkiksi buddhalaiset pyrkivät sisäiseen vapauteen, irti kärsimyksestään myös äärimmäisissä olosuhteissa kuten vankilassa. Tavallaan voisi ajatella, että he vain luopuvat vangin roolistaan.

Arjesta löytyy lukuisia rooleja, joista voi luopua: kiireisen, ahdistuneen, tv:tä töllöttävän laiskiaisen, suorittajan tai valittajan roolit tulevat mieleen ensimmäisinä.

Hauskinta on se, ettei aina tarvitse olla taidemaalari Cecilia. Roolileikissä ei ole kyse elämänmuutoksista tai parannuksenteosta siinä mielessä, että uusista rooleista pitäisi pitää hampaat irvessä kiinni kuin laihdutuskuurista. Rooleja voi vaihdella ja vanhaan rooliin voi aina palata, jos haluaa.

Viereisellä sivulla kerrotaan, että ihmiset eivät näytä luopuvan rooleistaan eettisten tuotteiden kuluttajina. Kyseessä on melko uusi rooli, jonka he ovat omaksuneet varsin nopeasti.

Toisaalta on rooleja, joista tuntuu olevan mahdoton luopua. Konfliktit perustuvat syviin rooleihin, joita kulttuuri ja yhteiskunta tukevat. Ilman tukea roolit heikentyvät. Tästä kertovat tarinat vastakkaisilla puolilla sotivista sotilaista, jotka ovat laskeneet aseensa, kun kukaan ei ole ollut näkemässä.

Roolit suojelevat maailmalta, mutta ne ovat vähän kuin petivaatteet. Jos niitä ei vaihda tarpeeksi usein, ne ummehtuvat.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2009