Peikko Pitkänen

Rhodah Nakyanyi (vas.) ja Idah Nakyegwe ovat kuningattaren sukua ja siten velvollisia ikuiseen avioliittoon edesmenneen kuninkaan kanssa.

Idah Nakyegwe istuu varjossa ja punoo kaislamattoa. Hän pyyhkii hikeä otsaltaan ja ojentaa pienen korin, jossa on kahvipapuja.

”Kuivia, kovia ja kitkeriä, mutta piristäviä”, nainen sanoo.

Päällämme kaartuu kupolimainen kaislakatto. Olemme entisessä Bugandan kuninkaanpalatsissa, joka on yksi itäisen Afrikan kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Halogeenilamppuja ja sementtilattiaa lukuun ottamatta paikka on säilytetty samanlaisena kuin 130 vuotta sitten. Viikunakaarnaverhon taakse on haudattu neljä kuningasta eli kabakaa. Yksi heistä on Idahin mies, Mutesa I.

Idah ja Mutesa I eivät ole koskaan tavanneet, koska Mutesa I kuoli vuonna 1884. Kuninkaallinen perinne kuitenkin velvoittaa kuningattarien naispuolisia jälkeläisiä huolehtimaan kuolleista kuninkaista niin kuin vaimot miehistään.

”Me Bugandassa emme usko kabakan kuolemaan. Väsyneet kuninkaat menevät lepäämään salaiseen metsään ja palaavat jonain päivänä. Sillä välin vaimojen tulee pitää heistä huolta. Kerran solmittu avioliitto on pyhä ja ikuinen”, Nakyegwe sanoo.

Nakyegwen lisäksi kuninkaita palvelee 74 vaimoa. Vaimojen tärkein tehtävä on huolehtia palatsin siisteydestä ja toivottaa vierailijat tervetulleiksi.

Osa vaimoista hoitaa velvollisuuttaan ympäri vuoden. Toiset, kuten Nakyegwe, palvelevat ainoastaan kaksi kuukautta vuodessa.

Palvelusaikana naiset asuvat palatsialueella. Pysyvästi palvelevat elävät kuin luostarissa: he eivät saa perustaa perhettä.

Naiset, jotka palvelevat kahdesti vuodessa eivät saa ottaa poikaystäviään tai aviomiehiään palatsiin eivätkä harrastaa seksiä palvelusaikana. Jopa kättely miesten kanssa on kielletty.

Ulkopuolisia ei saa viedä kuninkaiden haudoille eikä muille pyhille paikoille. Riidat ratkaisee aina päävaimo.

Kuninkaan vaimoksi tädin perintönä

Ugandalainen vaimotraditio on ollut olemassa 1300-luvulta lähtien, jolloin Buganda sai ensimmäisen kuninkaansa. Buganda oli Ugandan kuningaskunnista vaikutusvaltaisin ja hallitsi pitkään koko Keski-Afrikkaa. Itsenäistymisen jälkeen kuninkailla ei ole ollut poliittista valtaa.

Moniavioisuus oli Bugandassa arkipäivää. Jos tavallisella miehellä oli kolme tai neljä vaimoa, kabakalla vaimoja saattoi olla parisataa. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet: nykyisellä kabakalla on vain yksi vaimo.

Asema kuolleen kuninkaan vaimona peritään. Nakyegwe peri sen tädiltään kuusi vuotta sitten. Aseman voi periä myös siskolta, muttei koskaan äidiltä: yleisen käsityksen mukaan lapset kuuluvat isälle. Vaimoudesta voi kieltäytyä, mutta jos siihen suostuu, se edellyttää sitoutumista loppuelämäksi.

”Jos velvollisuudesta luistaa, joutuu pahojen henkien kiroamaksi. Se merkitsee jatkuvaa epäonnea esimerkiksi työssä, raha-asioissa, rakkaudessa ja terveydessä”, Nakyegwe sanoo.

Kaislamattoon on hänen käsissään syntymässä juuri uusi vihreä raita.

Vaimous on kunniatehtävä

Kuninkaan vaimoiksi voidaan valita eri ikäisiä naisia. Suurin osa palvelusta nykyään suorittavista on 30–60-vuotiaita.

Nakyegwe valittiin tehtävään 44-vuotiaana, mutta hän muistaa tätinsä kertoneen viisivuotiaasta tytöstä, josta tuli kuninkaan vaimo. Tyttö oli yhtä aikaa lapsi, josta huolehdittiin, sekä vaimo, jonka oli huolehdittava velvollisuuksistaan.

Kokeneet vaimot opastavat tulokkaita ja kertovat säännöistä, oikeuksista ja velvollisuuksista. Nakyegwe sai neuvot tädiltään. Tervetuliaisseremoniansa hän muistaa hyvin.

”Palatsin portilla odotti saattaja, kago, joka antoi viikunakaarnalakanan. Kago johdatti minut palatsiin ja pyysi peittämään Mutesa I:n haudan lakanalla. Sitten minut esiteltiin virallisesti muille vaimoille ja sain vaimonimeni, joka on Luyiga. Lopuksi söimme yhdessä. Tarjolla oli kanaa, massipuuroa ja matookea, ruokabanaania.”

Mukanaan Nakyegwella oli aviomies, joka oli tuonut Mutesa I:lle tradition edellyttämät lahjat: korillisen kahvipapuja sekä kanisterillisen kotona pantua olutta. Hän esitteli itsensä ja tuliaisensa kuninkaalle ja lupasi palvella vaimoaan.

”Vaimous on kunniatehtävä, joka tuottaa siunausta koko perheelle. Olemme klaaniemme edustajia, joita kunnioitetaan.”

Vapauksia ja velvollisuuksia

Ki kati! tervehtii fuksianpunaiseen asuun pukeutunut nainen ja liittyy seuraamme helmat liehuen. Rhodah Nakyanyi eli Nabanaku on paitsi Mutesa I:n osa-aikainen vaimo, myös peruskoulun opettaja, joka on tullut haastatteluun suoraan koulusta.

”Vaimous ei ole este työssäkäynnille. Suurimmalla osalla meistä on ammatti, ja joukossamme on muun muassa sairaanhoitajia ja bisnesnaisia”, opettajatar sanoo.

”Äläkä unohda käsityöläisiä”, muistuttaa Nakyegwe, joka tienaa elantonsa myymällä torilla punomiaan mattoja ja koreja.

”Mitä velvollisuuksia vaimoilla sitten onkaan, ne on hoidettava ennen iltakuutta. Siihen mennessä on palattava takaisin palatsialueelle”, hän lisää.

Vaimot asuvat valkoisiksi rapatuissa majoissa, jotka reunustavat puoliympyränä palatsin pihaa. Pistäydymme Nakyanyin kotona, johon kuuluu keittiö ja huone.

Nakyanyi laskee laukkunsa maahan, kaataa muovikanisterista vettä teepannuun ja laittaa sen pienelle kaasuliedelle. Molempien huoneiden kalustus on pelkistetty: pieni pöytä, tuoli, sänky. Keittiön lattialla on kattiloita ja kippoja, bambupuisella hyllyllä papu- ja riisipusseja. Kivilattia jalkojen alla on sileä. Aurinko tuikkii sisään pienistä ikkunoista.

”Viisitoista vuotta olen asunut tässä majassa kaksi kuukautta vuodesta. Tulen palatsiin joka touko- ja marraskuu”, Nakyanyi kertoo kaataessaan kuppiin teetä.

”Aviomies on jätettävä kotiin, mutta lapset saavat tulla mukaan. Tyttäreni asuivat täällä kanssani, kunnes täyttivät 15 vuotta. Yli 15-vuotiaat tytöt ovat jo naisia, jotka kilpailevat kabakojen huomiosta.”

”Mutesa I saattaisi innostua liikaa tyttärestäsi ja tulisimme molemmat mustasukkaisiksi. Sellaista tilannetta on syytä välttää”, Nakyegwe hekottaa.

Naisten ei kuitenkaan tarvitse elää erossa läheisistään. Tyttäret, kuten muutkin sukulaiset sekä ystävät voivat käydä kylässä. Yöksi ei kuitenkaan saa jäädä.

”Minun elämääni vaimous ei ole pahemmin rajoittanut, mutta toisaalta olen täällä vain kaksi kertaa vuodessa. Toista on niillä, jotka asuvat täällä ympäri vuoden. He jättävät kotinsa, muuttavat palatsiin, eivätkä saa perustaa perhettä. Silloin vaimous saattaa häiritä myös uralla etenemistä”, Nakyanyi toteaa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2009.