Kenialaisen Jimmy Mbidin, 24, mitta tuli muutama kuukausi sitten täyteen. Nairobin Kawangwaren slummissa elävä nuori mies päätti löytää vakituista työtä – mitä tahansa, kunhan siitä saisi palkkaa.

Mbidi oli ennen yksi Nairobin nuorista säätäjistä, hustler, kuten hän itse sanoo. Hän teki mitä tahansa hommia, useimmiten päivän kerrallaan.

Onnekkaana päivänä hän ansaitsi 150 shillinkiä eli noin puolitoista euroa, mutta useimpina päivinä – vuodesta toiseen – töitä ei löytynyt lainkaan.

Joutilaiden päivien seuraukset Mbidi tuntee hyvin: juomisen ja huumeidenkäytön, rötöstelyn ja väkivaltaisuuden – nuorisotyöttömyyden lieveilmiöt.

”Kawangware ja muut Nairobin slummit ovat täynnä turhautuneita nuoria miehiä, jotka ovat valmiita mihin tahansa”, Mbidi sanoo.

Pelkästään noin miljoonan asukkaan Nairobissa 90 prosenttia nuorista asuu slummeissa. Suurin osa heistä on virallisten työmarkkinoiden ulkopuolella ja tekee Mbidin tapaan satunnaisia hanttihommia.

Katastrofin ainekset

Kaikkiaan työttömiä tai alityöllistettyjä, muutaman dollarin päivätuloilla eläviä nuoria on Keniassa jopa yli kaksi miljoonaa, koko Afrikassa yli sata miljoonaa. Heidän määränsä kasvaa koko ajan: Keniassa työttömien nuorten määrä voi asiantuntijoiden mukaan jopa seitsenkertaistua 2016 mennessä.

Kenian työmarkkinoille virtaa vuosittain 750 000 nuorta, osa suoraan peruskoulusta, osa korkeakouluista. Koulutuskaan ei takaa työllistymistä. Jopa 85 prosenttia koulutetuista nuorista jää vaille työtä.

”Katastrofin ainekset ovat jo kasassa”, sanoo paikallisen Youth Employment Systems -järjestöver-koston konsultti Emmanuel Dennis Ngongo sähköpostihaastattelussa.

”Jos nuorisotyöttömyyteen ei puututa pian, aikapommi räjähtää vuonna 2012, ja hävityksestä tulee pahempaa kuin vuonna 2008.”

Ngongo viittaa Kenian seuraaviin vaaleihin ja siihen, kuinka poliitikot edellisissä vaaleissa vuoden 2007 lopussa käyttivät slummien nuorten miesten turhautuneisuutta hyväkseen. He lahjoivat nuorukaiset muutamalla sadalla shillingillä tappamaan vastapuolueen kannattajia, usein omia naapureitaan.

Vaalien jälkeisessä väkivallassa kuoli 1 300 ihmistä, ja yli 200 000 joutui pakenemaan kodeistaan. Pahinta väkivalta oli Kenian länsiosan lisäksi Nairobin slummeissa.

Myös kenialaisen Capital Youth Caucus Association -järjestön johtaja Armstrong O’Brian Ongera uskoo nuorisotyöttömyyden ruokkivan väkivaltaa. Hänen mukaansa se ei kuitenkaan vaadi räjähtääkseen edes vaaleja, vaan ongelmat voivat kärjistyä jo ennen vuotta 2012.

”Nuoret ovat olleet turhautuneita vuosikausia, eivätkä usko voivansa saada esimerkiksi julkisen sektorin työpaikkoja. Hallitus nosti vastikään virkamiesten eläkeikää 55:stä 60:een, mikä on nuorille yksi syy lisää ryhtyä mellakoimaan”, Ongera kertoo.

Nuoret järjestäytymään

Kenian nuorisotyöttömyyden syy on asiantuntijoiden mukaan maan koulutusjärjestelmässä.

Virallisessa järjestelmässä toisen, saati kolmannen asteen koulutukseen onnistuvat sinnittelemään vain parhaat, ja muut putoavat työmarkkinoille liian varhain. Muita koulutusmahdollisuuksia on vähän, ja harvalla on niihin varaa.

Toiseksi pahimman virheensä päättäjät ovat Ngongon ja Ongeran mukaan tehneet siinä, etteivät he ole säätäneet pienliiketoiminnalle suotuisia lakeja eivätkä luoneet turvallista ympäristöä yrityksille. Siksi nekin nuoret, joilla liiketoiminta- taitoja olisi, jättävät yrittämättä.

Ja kolmanneksi: hallituksen jo aloittama nuorison työllistämisohjelma on kestämätön, asiantuntijat sanovat.

”Jos koulutetut nuoret laitetaan kastelemaan teitä, jotta katupöly pysyisi kurissa, kuinka kestävää toiminta on? Työllistämisohjelmat luovat vain turvattomuutta ja köyhyyttä”, Ongera suomii hallituksen Työtä nuorille -ohjelmaa.

Noin 15 miljoonan euron ohjelma aloitettiin viime keväänä, ja sen on määrä luoda nuorille 300 000 uutta työpaikkaa ennen vuoden loppua.

Kuinka nuoret sitten itse voisivat parantaa työllistymismahdollisuuksiaan?

Käyttämällä joukkovoimaansa järkevästi, vastaavat Ongera ja Ngongo.

”Nuorten pitäisi luoda itselleen etujärjestöjä. Yhdessä he voisivat neuvotella itselleen vaikka mitä”, Ngongo sanoo.

Lisäksi nuorten kannattaisi asiantuntijoiden mukaan etsiä työllistymismahdollisuuksia entistä ennakkoluulottomammin. Heidän pitäisi uskaltautua pienyrittäjiksi ja markkinoida tuotteitaan ja palveluitaan muille nuorille.

Ennakkoluuloisuudesta ei voi syyttää ainakaan Jimmy Mbidiä. Hän työskentelee nyt kananpoikien kasvattajana erään suurtilallisen leivissä Nairobin laidalla ja sanoo olevansa tyytyväinen.

”Ansaitsen 1 500 shillinkiä (noin 15 euroa) kuukaudessa. Aiemmin säätämällä ansaitsin kymmenesosan siitä, niinä päivinä, kun hommia löytyi.”

Nyt palkka tulee kuukausittain, ja Mbidi aikoo pitää kiinni työpaikastaan. Ainakin kunnes jotakin parempaa löytyy.

”Haluan nähdä elämän toisenkin puolen”, Mbidi sanoo. Toimettomaksi Kawangwaren slummiin hän ei enää suostu.

Afrikka voi kääntää nuorisopullistuman edukseen

Kun nuorten osuus väestöstä lisääntyy, kasvaa maan alttius levottomuuksille. Työttömät nuoret lisäävät konfliktiherkkyyttä entisestään: köyhyydestä ei näy ulospääsyä, joten turhautumista puretaan rikollisuuteen. Konfliktintutkijat kutsuvat ilmiötä nuorisopullistumaksi.

Afrikan väestöstä noin 200 miljoonaa on 15–24-vuotiaita, ja heidän määränsä kasvaa vielä pitkään. Nuorten määrä voi kaksinkertaistua vuoteen 2045 mennessä.

Työpaikat eivät kuitenkaan lisäänny nuorten määrän mukana. Jo nyt nuoret muodostavat 40 prosenttia Afrikan työikäisestä väestöstä, mutta 60 prosenttia työttömistä.

Maailmanpankin viimeisimmän Afrikan nuorisotyöllisyysraportin mukaan manner voi kuitenkin myös hyötyä nuoristaan.

Raportin mukaan Afrikan kannattaisi sijoittaa ennen kaikkea maatalouden työpaikkojen luomiseen, sillä 70 prosenttia mantereen nuorista asuu maaseudulla. Lisäksi pitäisi lisätä koulutusmahdollisuuksia niille, jotka eivät virallisessa koulujärjestelmässä selviydy.

Kolmanneksi raportti kannustaa Afrikan maita helpottamaan pienyritysten perustamista ja pyörittämistä, esimerkiksi höllentämällä yritysten rekisteröintisäännöksiä ja lainaehtoja. ”Luova nerokkuus ja yrittäjyys ovat Afrikan nuorten kenties vähiten hyödynnetyt taidot”, todetaan Maailmanpankin verkkosivuilla. AKH.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2009.