JENNY KOTIRANTA

Vuonna 2001 kiinaa kohahdutti elokuvateattereissa pyörinyt filmi Quitting (Zuotian). Elokuva kertoi nuoren näyttelijän Jia Hongshengin taistelusta horjuvaa mielenterveyttä ja huumeriippuvuutta vastaan. Kohu ei niinkään johtunut itse tarinasta, vaan päähenkilön ja tämän perheen ennenkuulumattomasta rohkeudesta avautua ongelmistaan. Jokainen elokuvassa esiintyvä henkilö, Jia Hongshengin vanhempia myöten, näytteli itseään.

Suora puheenvuoro oli uskalias veto maassa, jossa mielenterveyden ongelmat on perinteisesti liitetty moraalisen kasvatuksen ja itsehillinnän puutteeseen. Vielä parikymmentä vuotta sitten psykiatrian parissa työskentelevät saattoivat salata ammattinsa tuttaviltaan – mielisairauksia kun pidettiin tarttuvina. Samalla kun psykiatria on saanut tunnustusta lääketieteen haarana, mielenterveyden käsitteet ovat alkaneet levitä maallikkojen keskuuteen.

Nykyelämä stressaa

”Wo hen yu men”, olen masentunut, oli lause jota ei vielä vähän aikaa sitten kuullut Kiinassa. Syy on yksinkertainen: sana masentunut (yu men) on kiinan kielessä varsin tuore. Tämä ei tarkoita, etteivätkö kiinalaiset kärsisi masennuksesta. Vuonna 2005 Kiinan uutistoimisto Xinhuan raportoi, että depressio on yksi kolmesta suurimmasta terveysongelmasta Kiinassa.

”Kiinan yhteiskunta on dramaattisessa muutosvaiheessa. Sosiaaliset konfliktit ovat entistä monimutkaisempia. Elämäntahti on nopeampi, mutta julkinen terveydenhuolto ei ole pysynyt perässä”, Pan Jiayang Jinanin yliopiston psykiatrian laitokselta totesi muutama vuosi sitten kiinalaislehdelle antamassaan haastattelussa.

Hän myös arvioi, että masennusta on aina esiintynyt Kiinassa, mutta sairaus opittiin diagnosoimaan vasta viime vuosikymmenellä.

Stressaavan nykyelämän lisäksi Kiinan kuohuva lähihistoria on antanut paljon aihetta tunne-elämän arpiin. Viime vuosisadalla Kiina kävi läpi liudan sotia ja tuhoisia poliittisia mullistuksia, kuten suuren harppauksen ja kulttuurivallankumouksen.

Kiinan mentaalisia luurankoja on tutkinut muun muassa nykytaiteilija Zhang Xiaogang teossarjassaan Sukulinja. Hän maalaa muodollisesti poseeraavia, tummasävyisiä perheitä, joiden ilmeettömät kasvot kätkevät taakseen suuria tunnekuohuja.

”Me elämme suuressa perheessä, ja ensimmäinen asia, jonka opimme, on sulkeutua hiljaisuuteen ja pysyä linjassa muiden perheenjäsenien kanssa”, Zhang on selittänyt teoksiaan.

Ruumiin ja hengen yhteys

Perinteinen kiinalainen lääketiede ei ole tehnyt eroa psyykkisen ja fyysisen terveyden välillä. Ihmisen uskotaan olevan kokonaisuus, jonka osaset vaikuttavat toisiinsa. Ylitsevuotavat tunteet, kuten viha, vaikuttavat haitallisesti maksaan. Pelko puolestaan vahingoittaa munuaisia ja suru keuhkoja. Sairaudet hoidetaan saattamalla mieli ja ruumis, yin ja yang, takaisin tasapainoon. Eikä yhteys jää tähän – yksilö on osa myös yhteisöään ja samalla koko maailmankaikkeutta.

Psykiatrisessa hoidossa otettiin askel taaksepäin kansantasavallan ensi vuosikymmeninä. Mielenterveysongelmat yksinkertaistettiin vääräksi poliittiseksi ajattelutavaksi ja itsekeskeisyydeksi. Hoitokeinoksi ehdotettiin kommunistista psykoterapiaa, jonka kerrottiin parantavan 90 prosenttia psykiatrisista potilaista. Potilaalle tähdennettiin sairauden olevan ei-toivottua sosiaalista käytöstä. Käytännön hoitomuotoja olivat muun muassa ryhmäpainostus ja itsekritiikki.

1980-luvun avautumisen ja talousuudistusten myötä psykologia alkoi lähestyä tieteenä länsimaista tasoa. Uusia laitoksia avattiin yliopistoihin ja opiskelijoita lähetettiin myös hakemaan oppia länsimaista. Viimeisten 25 vuoden aikana psykologian asema on muuttunut näennäistieteestä arvostetuksi oppiaineeksi. Monet sairaalat ovat perustaneet konsultaatiota antavia klinikoita ja yhä useammat yritykset käyttävät rekrytoinnissaan psykologien palveluita.

Terapeutin sohvalle

Edistyksestä huolimatta kynnys terapiaan hakeutumiselle on yhä korkea. Neljä vuotta Kiinassa psykologiaa opettaneen ja konsultoineen Stephen Mylerin mukaan syitä on paljon.

”Monet kiinalaiset asettavat toisten hyvinvoinnin itsensä edelle. Vaikka tämä on arvostettavaa, se estää ihmisiä hakemasta apua ja ottamasta rakentavaa lähestymistapaa ongelmiin.”

Mylerin mukaan kiinalaisilla on myös syvä epäluottamus vieraille avautumiseen.

”Useimmat ihmiset eivät keskustele tunne-elämän kuohuistaan kenenkään kanssa. He pelkäävät kasvojen menetystä. Kiinalaiset ovat herkkiä toisten ihmisten kritiikille ja arvioinnille.”

Psykoterapiaa kaihtaville kiinalaisille onkin tarjolla vaihtoehtoja. Internet pursuaa suosittuja sivustoja, joista kiinalaiset voivat hakea konsultaatiota tai keskustella ongelmistaan reaaliajassa. Kirjakauppojen itseapuoppaat menevät kuin kuumille kiville. Suositussa Psychologies -aikakauslehdessä haastatellaan julkkiksia ja vastataan lukijoita polttaviin ongelmiin. Toukokuun 2008 lehdessä neuvoja saavat muun muassa nettiuskottomuudesta kärsivä kotirouva sekä elämänilonsa kadottanut kolmekymppinen äiti.

Todellinen voittaja Kiinan avautumisessa on kansainvälinen lääketeollisuus. Vuonna 2004 mielialalääkkeitä myytiin manner-Kiinassa miljardilla yuanilla eli yli 92 miljoonalla eurolla. Myynti on viime vuosina kasvanut keskimäärin 20 prosenttia vuodessa. Suosituin lääke myös Kiinassa on Prozac, joka on käännetty kutsuvasti nimelle ”Bai You Jie”, vapaa sadasta huolesta.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2008