Homoseksuaalisuus on kielletty useissa Afrikan maissa lailla. Samoissa maissa suomalaisetkin järjestöt tekevät töitä estääkseen hi-viruksen leviämisen.

Lähtökohta hiv-valistuksessa on yleensä miehen ja naisen välinen suhde. Seksuaalisuus on kulttuurisesti niin arkaluontoinen asia, että valistajatkin puhuvat häveliäästi lähinnä pidättäytymisestä, uskollisuudesta ja kondomin käytöstä. Yksityiskohtaisiin ohjeisiin mennään korkeintaan sairaanhoitajan vastaanotolla. Homoja ei kehitysyhteistyöhankkeiden suunnittelussa mainita sanallakaan.

Mutta mitä merkitystä sillä on, ettei homoseksuaaleja oteta hiv-/aids-työssä huomioon?

Aika paljonkin itse asiassa. Hiv ei tartu kovin helposti terveellä limakalvolla, mutta riski kohoaa, jos limakalvo on hiertynyt rikki. Siksi virus tarttuu suojaamattomassa anaaliyhdynnässä tehokkaammin kuin suojaamattomassa emätinyhdynnässä.

Liukuvoide vähentää riskiä

Ongelman on huomannut myös YK:n hiv-/aids-ohjelma Unaids. Vaikka hiv tarttuu sen mukaan kehitysmaissa yleisimmin heteroseksin kautta, taudin leviämisriski on korkea silloin, jos suojaamaton anaaliyhdyntä on alueella yleistä. Yksi syy voi olla se, että naiset, joiden kumppanit harrastavat myös homosuhteita, eivät useinkaan tiedä niistä.

Aids-tukikeskuksen Miesten kesken turvallisesti -työn suunnittelijan Teppo Heikkisen mukaan homoille suunnattu hiv-valistus on puutteellista ja vähäistä Suomessakin.

”Valistuksessa puhutaan aina vain kondomeista, mutta liukuvoiteesta mainitaan hyvin harvoin, vaikka se vähentää anaaliyhdynnässä tartuntariskiä erittäin tehokkaasti, kun sitä käytetään kondomin kanssa. Esimerkiksi useimpien lääkefirmojen hiv-esitteissä ei liukuvoidetta tai anaaliyhdyntää mainita sanallakaan.”

Näin siitä huolimatta, että ollaan 2000-luvun Suomessa, jossa seksi on läsnä vuorokauden ympäri ja homomiehet esiintyvät vaivattomasti tosi-tv-ohjelmissa. Homomiesten hyvästä tyylitajusta tai kosteusvoiteen käytöstä saa meillä kyllä puhua, mutta jos puhutaan siitä, miten he voisivat harrastaa seksiä turvallisesti, se tuntuu olevan monille liikaa.

Syvä hiljaisuus

Kehitysyhteistyön parissa Etiopiassa työskennelleen Anu Juvosen mukaan homomiesten huomioonottamisesta kehitysyhteistyössä vallitsee alalla syvä hiljaisuus.

”Seksuaalivähemmistöistä tai heidän oikeudestaan kehitykseen ei suomalaisissa järjestöissä yksinkertaisesti keskustella”, hän sanoo.

Hiljaisuus on erikoista siksi, että ihmisoikeudet, syrjimättömyys ja kaikkien ihmisten perusoikeuksien kunnioittaminen ovat kehitysyhteistyössä nykyään keskeisiä. Vähemmistöjen ja haavoittuvimpien ryhmien oikeuksista puhutaan paljon.

”Ikävä kyllä seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät näiden oikeuksien haltijoihin näytä kuuluvan”, Juvonen sanoo.

Seksuaalivähemmistökysymys on epäilemättä vaikein kristillisille järjestöille. Tänä vuonna ulkoasiainministeriön tukemia hiv/-aids-hankkeita tekevistä yhdeksästätoista järjestöstä kristillisiä on kymmenen.

Yksi näistä on helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida, joka on tehnyt Itä-Afrikassa töitä muun muassa aids-tietouden valtavirtaistamiseksi. Käytännössä se tarkoittaa pyrkimystä poistaa tautiin liittyviä pelkoja ja leimaamista.

Fidan kehitysyhteistyöjohtajan Eero Horstian mukaan homoseksuaalit eivät ole nousseet hiv-työssä erityisryhmänä esiin. Syy on se, että Fida haluaa välttää leimaamista.

”Emme halua erotella aids-työssä ihmisiä sen mukaan, ovatko he homoseksuaaleja tai vaikka prostituoituja. Aids pitää nähdä koko yhteiskunnan ongelmana.”

Enemmän puhetta, lisää tekoja

Järjestöille – niin kristillisille kuin muillekin – tilanne on kimurantti. Työtä ei ainakaan helpota se, että kohdemaissa asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan ovat jyrkät. Pahimmillaan siitä voi olla seurauksena kuolemantuomio. Homoseksuaaleista puhuminen voidaan katsoa jopa rikokseen kehottamiseksi.

Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistämiseen voikin olla pitkä matka maissa, joiden ihmisoikeustilanne on huono.

Unaidsin mukaan hiv-tartuntojen riski kasvaa silloin, kun homoseksuaalisuus on kriminalisoitu, koska miehet eivät voi huolehtia kunnolla seksuaaliterveydestään. Heidän saatavilleen pitäisi tuoda korkeatasoisia palveluja, kuten neuvontaa ja testausta sekä sukupuolitauteihin erikoistuneita klinikoita.

Lisäksi pitäisi pyrkiä vaikuttamaan paikalliseen lainsäädäntöön ja asenteisiin. Tähän Unaids tarjoaa konkreettisiksi keinoiksi kampanjointia sekä homoille suunnattua lakiapua.

Ensin asenteet kuntoon

Kotimaisella järjestökentälläkin asenteissa on joskus korjattavaa. Anu Juvonen on törmännyt kentällä varsin outoihin käsityksiin. Hän kertoo erään suuren kristillisen järjestön kenttätyöntekijän olleen sitä mieltä, ettei Afrikassa ole homoseksuaaleja, vaan homoseksuaalit ovat vapaamielisen, länsimaisen yhteiskunnan lieveilmiö.

Aids-tukikeskuksen Teppo Heikkinen pelkääkin, että järjestöjen työ ei tavoita esimerkiksi afrikkalaisia homomiehiä kovin hyvin.

Hän ei tosin uskalla olla asian suhteen kovin toiveikas, vaikka homot päätettäisiinkin ottaa jatkossa hiv- ja aids-työssä aiempaa paremmin huomioon.

”Lähinnä suurissa kaupungeissa, esimerkiksi Intiassa, hiv- ja aids-tilanteelle voisi tehdä jotakin, jos työtä päästäisiin tekemään suurkaupungeissa kukoistavien alakulttuurien kautta. Muualla työ on joka tapauksessa haastavaa.”

Tartunnan tavat

Hi-virus voi tarttua seksissä, veren välityksellä tai äidistä lapselle raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana.

Hi-virusta esiintyy tartuntaan tarvittavia määriä siemennesteessä, miehen esiliukasteessa, emättimen eritteessä ja veressä. Esimerkiksi syljestä tai virtsasta hi-virus ei tartu.

Hi-virus voi tarttua limakalvon läpi. Limakalvon haavaumat kasvattavat tartunnan riskiä. Limakalvo peräsuolen seinämässä on hauras, ja kuivat limakalvot ovat erityisen alttiita haavaumille. Liukuvoiteet vähentävät haavaumien syntyä; sukupuolitaudit lisäävät tartuntariskiä huomattavasti.

Etiopian homot elävät pelossa

Homoseksuaalisuus on Etiopiassa kiellettyä. Seksuaalisesta suuntautumisestaan voi avata suunsa korkeintaan nimettömänä netissä.

Alun alkaen lähdimme tekemään Etiopiaan juttua siitä, millaista siellä on elää homoseksuaalina. Emme kuitenkaan saaneet ketään puhumaan asiasta.

Paitsi tutkijan. Tapasimme homojen elämää ja tunteita tutkineen Melaku Simachewin. Nimi ei tosin ole hänen omansa, sillä hän ei halua oikeaa nimeään julkisuuteen.

Simachew näet pelkää henkensä edestä. Asenteet ovat fanaattisia jopa hänen omalla työpaikallaan, akateemisessa yhteisössä.

”Eräs kollega on lähestynyt minua hyvin aggressiivisesti. Kerran hän melkein löi minua”, Simachew kertoo.

Simachewin tutkimusta ei julkaistu Etiopiassa, vaikka työ sai kehuja akateemisista ansioistaan.

Simachew haastatteli useita homoseksuaaleja, mutta kukaan heistä ei kertonut olleensa asian vuoksi vankilassa. Poliisi ei yleensä puutu homoseksuaaliseen kanssakäymiseen, vaikka asenteet sitä kohtaan ovat yhteiskunnassa jyrkät. Periaatteessa harjoittamisesta voi saada vankeutta 5-10 vuotta.

Linnareissun uhka on Simachewin mukaan kuitenkin monelle homolle pienempi paha kuin se, että joutuu kantamaan asiaa sisällään. Homot kantavat stigmaa, vaikka muu maailma ei heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan tietäisikään.

”He eivät kykene nauttimaan elämästään ja ovat kovin tuskaisia itsensä kanssa. Useimmat kaipaavat läheisyyttä ja omaa perhettä”, Simachew kuvailee.

Ne, jotka rohkenevat toteuttaa seksuaalisuuttaan, elävät pelossa. Pahin pelko on se, että perhe ja yhteisö hylkäävät heidät.

Vaan onneksi on internet. Yahoo-ryhmässä homoseksuaalit voivat tavata toisiaan nimettöminä. Enimmäkseen etiopialaiset homoseksuaalit ovat kuitenkin piilossa. Simachewin oli vaikea löytää tutkimustaan varten homoja, jotka olisivat suostuneet haastateltaviksi.

Tutkija on sitä mieltä, että keskeistä hiv:n leviämisen estämisessä on homoseksuaalisuuden olemassaolon myöntäminen. Nykyisessä tilanteessa vallalla on varsin ristiriitaisia tietoja seksuaalisuudesta. Vallalla on harhaluulo, ettei aids tartu anaaliseksin kautta.

”He uskovat, että jokin ’henki’ suojelee heitä anaaliseksissä”, Simachew sanoo.

Unaidsin mukaan Etiopian aikuisväestöstä 1,4 prosenttia oli hiv-positiivisia vuonna 2005.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2008