MARIA AHLQVIST
Intialaisen televisiokanavan kuvausryhmä tuli dokumentoimaan Shekhar Sainin elämäntarinaa New Delhin asemalle.
New Delhin rautatieasemalla kuhisee. Intialaisen televisiokanavan kuvausryhmä dokumentoi 20-vuotiaan Shekhar Sainin elämää. Saini on retkiopas – mutta ei ihan perinteisten retkien. Hänen opastuksellaan tutustutaan asemaan katulasten näkökulmasta.
Shekhar Saini tietää, mistä puhuu. Hän oli 12-vuotias karatessaan kotoa Biharin osavaltiosta ja matkustaessaan junalla 900 kilometriä Delhiin. Kotona poika oli joutunut huonoille teille: hän pelasi uhkapelejä ja poltti tupakkaa. Tämä oli häpeä hänen valtion virassa toimivalle isälleen.
”Ihmiset nälvivät vanhempiani siitä, millainen heidän pojastaan oli tullut. Tunsin syyllisyyttä ja päätin lähteä kotoa”, Saini kertoo.
New Delhin asemalle saapuu päivittäin jopa kolmesataa kotoaan karannutta lasta. Suuren osan heistä on ajanut kotoa köyhyys, hyväksikäyttö tai väkivalta. Yhtä kaikki, heillä on toive paremmasta elämästä. ”Myös elokuvat ovat luoneet monille mielikuvan vapaasta elämästä suurkaupungin valoissa”, Saini lisää.
Lapset etsivät junien vaunuista matkustajien jättämiä elintarvikkeita ja roskia. Myös Shekhar Saini hankki elantonsa myymällä keräämänsä roskat basaarissa muovia ja metallia ostaviin liikkeisiin.
”Löytämäni syömättömät hedelmät vein aseman hedelmäkauppiaille uudelleen kaupattavaksi. Vastapalvelukseksi sain nukkua öitä hedelmäkioskien katoilla.”
Kioskit ovat aseman lapsille myös pankkeja: he voivat tallettaa ansaitsemansa rahat kauppiaiden hoteisiin, jottei kovaotteinen aseman poliisi takavarikoi niitä.
Aseman kasvatin elämässä oli myös iloja: ”Kerran matkustin pummilla Delhistä Amritsariin katsomaan Kultaista temppeliä. Konduktöörin kovistellessa minua esitin kuuromykkää. Hän antoi minun olla”, nuorimies virnistää.
Shekhar Saini irrottautui katujen elämästä, kun Salaam Baalak Trust -järjestö lanseerasi kaksi vuotta sitten kävelykierroksen, jolla tutustutaan asemaan katulasten näkökulmasta. Sainista tuli retkiopas, jolle katulasten arjesta ja ongelmista kertominen on tärkeää.
Silti elokuvien luomat mielikuvat ja vapaus viehättävät myös Sainia: Tulevaisuudessa hän aikoo omistautua tanssin ja näyttelemisen opinnoille tullakseen bollywood-näyttelijäksi. Saini paistatteleekin dokumenttikameroiden edessä mielellään ja ottaa pari tanssiaskeltakin bollywood-koreografioita mukaillen.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2008