HANNELE OKKONEN
Lobsang Tashi on internet-isäntä.
Lobsang Tashin vasemman käden sormiin on tatuoitu päivämäärä 18.11.1992. Se on päivä, jolloin kiinalaiset pidättivät hänet Tiibetissä. Nyt Tashi työskentelee internetkahvilassa pohjoisintialaisessa Dharamsalan kaupungissa. Matka sinne ei ole ollut helppo.
”Rikokseni oli ’vastavallankumouksellinen toiminta’ ”, Tashi kertoo.
Tashi oli aikoinaan munkkina Dumbu Chokor -luostarissa lähellä Tiibetin pääkaupunkia Lhasaa. Munkkitovereineen hän kiinnitti paikallisen poliisiaseman ulkopuolelle julisteita, jotka puolustivat vapaata Tiibetiä ja toivottivat Dalai-lamalle pitkää ikää. Ne toivat miehille neljän vuoden vankeustuomion.
Vapauduttuaan Tashi yritti mennä takaisin luostariin, mutta paluu ei onnistunut. ”Kiinalaiset viranomaiset uhkasivat, että jos luostari hyväksyy entisiä vankeja takaisin, siitä seuraa heille rangaistus.” Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä Tiibetistä.
Nyt Tashin työpaikan ovessa lukee All who come are most welcome to our lovely Cyber Cafe. Keskipäivälläkin internetkahvila on täynnä, koneiden äärellä istuu punakaapuisia munkkeja.
Dharamsalassa pitävät majaansa sekä Tiibetin pakolaishallitus että Dalai-lama, ja siksi monet tiibetiläiset pakolaisetkin asettuvat kaupunkiin. Myös Tashi, vaikka alku olikin hankala. Hän yritti päästä jatkamaan opintojaan eri luostarikouluihin, mutta turhaan.
”Lukukausi oli jo käynnissä, ja minun olisi pitänyt odottaa vuosi.”
Mies halusi aloittaa uuden elämänsä heti. Hän päätti luopua munkinkaavustaan ja ryhtyä opiskelemaan englantia ja myöhemmin tietokonealaa. ”Ehkä karmani munkkina olemiseen oli kulunut loppuun”, hän pohtii.
Sitä paitsi internetkahvilassa Tashi pystyy edistämään ihanteitaan. Paikkaa isännöi Tiibetin pakolaishallituksen terveysjaosto, ja tulot menevät entisten poliittisten vankien hyväksi. Kun asiakkaita ei ole, Tashi yrittää päästä kiinalaisille chat-sivustoille keskustelemaan Tiibetistä.
Myös vapaa-aikanaan Tashi on poliittisesti aktiivinen. Hän osallistuu mielenosoituksiin ja käy puhumassa vankila-ajastaan erilaisissa tilaisuuksissa. Hän joutuu silloin palauttamaan mieleensä vaikeita kokemuksia – mutta siitä huolimatta hän on valmis työskentelemään maansa puolesta.
”Nuori sukupolvi ei tiedä mitään elämästä Tiibetissä.”
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2008