Vuoristotauti alkaa salamyhkää bussimatkalla Derongista Daochengiin, kun tie käy välillä lähes 4200 metrin korkeudessa.

Illalla edes kylpy Rubu Chakan kuumilla lähteillä ei auta pääkipuun ja iltayöstä on pakko oksentaa. Loppuyö menee hytisten vajaan kymmenen asteen lämpöisessä mökissä, vaikka lakanan alla on sähkölämmitteinen patja.

On lokakuun alku ja paikkana lounaiskiinalaisen Sichuanin maakunnan lounaiskolkka. Matka sinne kesti kaksi päivää. Maakuntien rajalla kapea tie kulki Jangtse-joen rotkolaaksossa.

Tässä kohdassa Salween- ja Mekong-joet ovat vain muutaman kymmenen kilometrin päässä, vaikka jokien suistot Burmassa, Etelä-Vietnamissa ja Kiinan itärannikolla ovat tuhansien kilometrien päässä toisistaan.

Aamulla olo on vielä hutera, mutta vuoristotauti hellittää, kun elimistö alkaa tottua ilman vähäisempään happimäärään. Daochengin eli tiibetiläisittäin Dabpan keskustaajama on 3600 metrin korkeudessa. Piirikunnan muutamasta kymmenestä tuhannesta asukkaasta suurin osa on kangboja eli alueen tiibetiläiskansaa, mutta kiinalaisten osuus väestöstä on kasvamassa hallituksen ”mene länteen” -politiikan mukaisesti.

Perinteisten viranomaispaikkojen lisäksi kiinalaissiirtolaiset ovat vallanneet myös kaupankäynnin.

Tiibetiläisyys vetää turisteja

Ohrapellot ympäröivät pientä kylää Yadingin luonnonpuistossa. (Kuvaaja: Timo Kuronen)

Länsi-Kiinan avautuminen on johtanut myös matkailun nopeaan kasvuun. Tiibet, Yunnan ja Sichuan ovat alkaneet kaupata itseään Shangri-Lana amerikkalaisen kirjailijan James Hiltonin 1930-luvulla kuvaileman vuoristoutopian mukaisesti. Vuoristoteitä levennetään ja alueelle rakennetaan uusia hotelleja ja lentokenttiä.

Dabpan keskustaan on parissa vuodessa noussut tiibetiläistyyliin koristeltuja kerrostaloja. Kauppaliikkeiden nimet on kirjoitettu tiibetiksi, kiinaksi ja englanniksi. Nimet ovat kuvaavia: ”Liikevoitto saavuttaa yleiset kauppatavarat” ja ”Sileä videokiekko on päällystetty”.

Suurin osa matkailijoista tulee kaukaa Kiinan itäosista. Heille harvaanasutut vuoristoylängöt ja etnisten vähemmistöjen näkeminen ovat elämyksiä.

Chenrezig-vuoren sanotaan muistuttavan lotus-asennossa istuvaa Buddhaa.

Paikallisen opaskirjan mukaan ”mystinen maa synnyttää mystisen kansan. Tämä rajaton maa, jatkuvat vuoret, rikkaat laidunniityt ja kristallinkirkkaat virrat elättävät monenlaisia yksinkertaisia persoonallisuuksia, jotka ovat tahrattomia ja vetoavia kuin itse maaperä tai taivas. Heidän asunsa, arkkitehtuurinsa, kielensä, laulunsa ja tanssinsa on kaikki johdettu luonnosta ja kertovat paluusta luontoon.”

Kangbojen kansanlaulun mukaan ”hevosenkenkien ääni kaikuu verisuonissamme, pyhä aurinko on aina kansamme silmä ja rinnoissamme ovat kaikki toiveemme sekä rakkautemme ruohotasankoja kohtaan.”

Näkymä pyhille vuorille

Piirikunnan vetonaula on Yadingin luonnonpuisto ja sen kolme ikilumen peittämää kuuden kilometrin korkuista vuorenhuippua. Vajaan sadan kilometrin matkaan menee muutama tunti serpentiinitien ja lukuisten kuvauspysähdysten vuoksi.

Dabpan laakson ruskan kellastamat poppelimetsiköt vaihtuvat puuttomiin rinteisiin; alhaalla jokilaaksoissa kasvaa mäntyä ja pihlajaa.

Tie käy välillä yli 4  500 metrin korkeudessa, missä ensilumi on jo satanut maahan ja kova tuuli riepottaa solan merkkikivien ylle pingotettuja rukousviirejä. Pääkipua ei enää ajattele, sillä näkymät salpaavat henkeä.

Ennen laskeutumista Yadingin kylään pilviverhot rakoilevat. Vihreän laakson toisella puolella kohoaa jykevä vuori, jota tiibetiläiset kutsuvat Chenrezigiksi, kiinalaiset Xiannairiksi. Vuorta on kuvailtu lootus-asennossa istuvaksi Buddhan patsaaksi.

Näkymä on ihmeellinen: vihreät metsät kohoavat rinteissä pitkälti yli neljän kilometrin korkeuteen. Niiden yläpuolella kallio ja lumi saavuttavat 6  032 metrin korkeuden.

Idempänä kohoaa terävän pyramidin muotoinen, vain 74 metriä matalampi, Chanadorje. Chenrezigin taakse jää 5 958 metrin korkuinen Jambeyang. Tiibetiläisten yhteisnimi vuorille on Konka Risumgongba eli “kolme suojaavaa pyhää vuorta, joilta lumi ei koskaan sula pois”.

Tämä Tiibetin vuoristoylängön kaakkoisimman kulman vuorikolmio on buddhalaisille yhdenneksitoista pyhin paikka maailmassa. Buddha Padmasambhava pyhitti vuoret jo 700-luvulla rakkauden, viisauden ja voiman boddhisatvojen eli ihanteiden mukaisesti. Viides dalai-lama puolestaan vieraili vuorilla 1600-luvulla.

Pienille lapsille järjestyy kyyti vanhempien selkään sidottavassa repuntapaisessa.

Konka Risumgongba on tiibetinbuddhalaisille tärkeä pyhiinvaelluspaikka. Kora eli Chenrezigin kiertäminen jalan myötäpäivään kestää kolmisen päivää ja koko vuorikolmion ympäri pääsee noin kymmenessä päivässä.

Kolme käyntiä vuorilla tai viisitoista vierailua vuorten välissä sijaitsevassa Tshonggo Gonpan luostarissa vastaavat sadan miljoonan mani-rukouksen lukemista.

Asuinlinnasta majataloksi

Vuorenrinteen pengermäisellä tasanteella sijaitsevassa Yadingin kylässä asuu alle sata kangbaa. Kylän talot ovat linnamaisia kuten tiibetiläiseen perinteeseen kuuluu, mutta täällä seinät on muurattu kivilohkareista, eikä rakennettu muottien väliin tiukkaan juntatusta mudasta. Puiset ovet ja ikkunat ovat sitä koristeellisempia, mitä varakkaampi talossa asuva perhe on.

Tavallisesti kotieläimet asuvat tiibetiläistaloissa alakerrassa ja ihmiset ylhäällä, mutta Yadingissa monien talojen yläkerta on muutettu matkailijoiden vierashuoneiksi. Niin myös Sheng Da Country Villassa, yhdessä kylän komeimmista taloista.

Eteisessä näkyy puuta kuin suomalaisessa honkahuvilassa, mutta muut huoneet on pilkottu vaneriseinin kolmen-neljän hengen makuusopeiksi.

Hienointa majapaikassa on ulko-ovelta suoraan Chenrezigille avautuva näkymä. Välissä perspektiiviä antavat laaksoa kohden laskeutuvat ohrapellot ja matalampien vuorten metsäiset rinteet.

Tuuli pöllyttää lunta Chenrezigin huipulta. Auringonlaskun aikoihin majatalon portaat valtaa taiwanilainen ryhmä teleskooppikameroineen ja jalustoineen.

Vaikka talvi voi täällä lähes neljäntuhannen metrin korkeudella tulla minä hetkenä hyvänsä, ohra on vielä kuivumassa lyhteillä. Talveksi siitä saadaan ihmisille leipä- ja puuroaineksia ja viinaa sekä eläimille rehua ja olkia. Rehu ja oljet varastoidaan talojen kattotasanteille rakennetuissa katoksissa. Ohrapellon sänkeä koristavat pienet kirkkaansiniset kukat.

Erään talon nuori isäntä kutsuu matkailijan kurkistamaan kotiinsa. Isossa hämärässä huoneessa on kamina, vanha keinonahkainen sohva ja seinällä muutama lautahylly astioita varten.

Tytär kirmaa keräämään koulukirjat pois sohvalta, jotta vieras pääsee istumaan. Huoneen yksi seinusta toimii viljavarastona. Yläkerta on muutettu Ren He Manoriksi matkailijoita varten.

Oikutteleva sää latistaa elämystä

Nuori kaugbanainen vahtii hevosia ratsastusretken tauolla Yadingin luonnonpuistossa.

Seuraavana aamuna koettaa matkan kohokohta, ratsastusretki luonnonpuiston sydämeen ja lyhyt vaellus Chenrezigin juuressa olevalle Tara-järvelle. Yön aikana sää on kuitenkin muuttunut täysin: paksu sumu lepää kylän yllä.

Hevosmiehet ja -naiset odottavat pienine tiibetinhevosineen parin kilometrin päässä laakson pohjalla. Jo ennen yhdeksää paikalla on jonoa, kun lähinnä eri Itä-Aasian maista tulevat matkaajat maksavat 180 yuania (noin 17 euroa) päivän ratsastuksesta.

Hevostani taluttaa Gedinti, vakavailmeinen nuori mies, joka on yskiä keuhkonsa pihalle. Annan hänelle kaikki taskustani löytyvät kurkkupastillit. Vastoin viranomaisten ohjeita Gedinti antaa talutushihnan minulle ja ohjaa hevostaan vain komennoillaan.

Polku nousee naavaa riippuvaan kuusimetsään. Polkua reunustavat kymmenet kartiomaiset rukouskivistä kootut kasat. Puolen tunnin kuluttua ohitamme Tshonggo Gonpan luostarin, mutta Chenrezigiä ei näy sadepilvien läpi.

Kun eteemme avautuu rehevä jokilaakso, voin kuvitella, kuinka kaunista täällä on kirkkaana päivänä.

Kasvitieteilijöiden mukaan Yadingin puisto on ainutlaatuinen: vaikka korkeutta merenpinnasta on nelisentuhatta metriä, ympäröivät huiput suojaavat kasvillisuutta ankarilta viimoilta. Paikallinen säätila voi sen sijaan vaihtua nopeasti.

Myöhemmin polku muuttuu leveämmäksi ja sen reunuksia kivetään. Oppaamme mukaan viranomaiset ovat päättäneet lyhentää ratsastusreittiä ja ottaa puiston sydämessä käyttöön akkukäyttöiset pikkubussit.

Tästä paikalliset asukkaat eivät pidä. Yadingilaiset on juuri opetettu avaamaan kotinsa matkailijoille ja nyt uhkana on, että matkailijat tulevat luonnonpuistoon vain päiväkäynnille. Viime vuonna kylässä yöpyi noin 10  000 matkailijaa.

Lounastauko on Luorongin niityllä, jota ympäröivät Chanadorjen ja Jambeyangin huiput. Niitä ei tietenkään tänään näe. Kesken paistetun riisin syömisen vesitihku muuttuu lähes vaakasuoraksi räntäsateeksi.

Koska useimmilla seurueestamme on ohuehko vaatetus, meidän on lähdettävä pikaisesti takaisin. Itse hiihtoasuun pukeutuneena olisin voinut jatkaa vaikka minne!

Loppupäivä Yadingin kylässä on alakuloinen. Majatalojen eteiset ovat täynnä märkiä vaatteita. Useimmat menevät nukkumaan heti iltaruoan jälkeen.

Aamu valkenee ajallaan. Myös usva alkaa hälvetä ja vuorten huiput kylpevät aamuauringossa. Korkeammalla tien varressa tuore lumi koristaa kasvillisuutta ja Chenrezig näkyy taas kauas.

Konka Risumgongban kolmelle huipulle ei olla koskaan kiivetty. Sen sijaan Unesco otti Yadingin Ihminen ja biosfääri -kohteiden luetteloon vuonna 2003. Biosfäärikohteissa pyritään yhdistämään biologisen monimuotoisuuden suojelu, paikallisyhteisöjä tukeva kehitys sekä tutkimus ja opetus.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 08/2007