Tämän vuoden kesän kaksoisnumeron teemaksi valittiin loma. Siitä, millaisesta lomasta ihmiset eri puolilla maailmaa haaveilevat ja millaista lomailu on muuallakin kuin täällä koivun ja tähden alla, voit lukea sivulta 20 alkavasta teemaosiosta.

Loma on kuitenkin maapallon köyhälle enemmistölle vain haave. Heidän tulevaisuutensa näyttää entistä synkemmältä. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pääjohtaja Juan Somovia pelkää, että vuonna 2015 jopa viidesosa afrikkalaisista kuuluu työtätekevien äärimmäisten köyhien luokkaan. Jo nyt eteläisessä Afrikassa yli puolet väestöstä elää alle dollarilla päivässä. Peräti neljä viidestä saa tyytyä kahden taalan päiväansioihin. Siinä ei lomabudjettia pääse kartuttamaan.

Myöskään Latinalaisesta Amerikasta ei kuulu iloisia uutisia. Hondurasin vapaa­tuotantoalueilla työläisen päiväpalkka jää tavallisena kahdeksan tunnin työpäivänä alle viiden dollarin, eikä lomarahoja taatusti makseta. Karibian Taiwaniksi haaveilevalla Haitilla kuusipäiväisestä työviikosta saa 10 dollaria. Tai saisi, jos työtä olisi. Latinalaisen Amerikan työläisten riistopalkat ovat kuitenkin liikaa monille kansainvälisille yrityksille. Ne siirtävät tuotantonsa halvempipalkkaiseen Afrikkaan tai suoraan Kiinan hikipajoihin.

Kiinassa tuotantokustannukset ovat jopa puolet pienempiä kuin Afrikan mantereella. Varsinkin halpojen vaatteiden ja huokean elektroniikan tuottajat siirtävät tuotantolaitoksiaan Kiinaan. Eikä Kiinaan tarvitse edes siirtää koneita. Kun aikoinaan matkapuhelimien akkuja valmistava BYD siirsi pitkälle automatisoidun akkutuotantonsa Yhdysvalloista ja Japanista Kiinaan, se korvasi robotit halvemmaksi tulevilla työläisillä.

Kaikesta tästä huolimatta niillä työläisillä, joilla on virallista työtä, on joskus mahdollisuus jopa nauttia lomasta. Edes joskus. Oikeus palkalliseen lomaan kun on kirjattu myös Kansainväliseen ihmisoikeuksien julistukseen, jota myös Kiina tukee – ainakin juhla­puheiden tasolla.

Kaikkein surkeimmassa asemassa köyhien työläisten joukossa ovat epävirallisella sektorilla työskentelevät. Suurin osa kaikkein köyhimmistä afrikkalaisista työläisistä kuuluu juuri tähän ryhmään. Heiltä puuttuvat niin työsuojelu kuin työntekijän perusoikeudetkin. Miesten ja naisten lisäksi tällä harmaalla alueel­la raatavat lapset. Koska lapsityövoiman käyttö on kansainvälisillä sopimuksilla tiukasti säädeltyä, on kätevää panna lapset työskentelemään kaiken sääntelyn ulkopuolella.

Itse olen loman vieton suhteen etuoikeutetussa asemassa. Saan toteuttaa 20 vuotta kestäneen journalistin urani kunniaksi yhden lomahaaveistani: pidän vapaata seuraavan vuoden heinäkuulle asti. Sijaisenani tulee toimimaan Heta Muurinen. Tiedän, että tulette viihtymään hänen oivaltavassa seurassaan.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 06-07/2007